Kaikki ympäröivän maailman muuttuneet olosuhteet huomioiden voi olla perusteltua kysyä, onko "fossiilivapaa elämä yhden sukupolven aikana" vielä saavutettavissa oleva tavoite. Vai tuntuuko se pian yhtä tyhjältä lupaukselta kuin vuoden vaihtuessa tehty päätös aloittaa terveellisempi elämä?
Kun me Vattenfallilla päätimme mahdollistaa fossiilivapaan elämän yhden sukupolven aikana, tavoite oli täysin realistinen. Uskoimme siihen sataprosenttisesti. Koska se oli ainoa mahdollinen tie eteenpäin.
Tämä tavoite oli myös asetettu ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja käänsi päälaelleen lähes kaiken, minkä luulimme tietävämme. Ennen kuin Venäjä katkaisi kaasuntoimitukset Eurooppaan. Ennen kuin sähkön hinnat nousivat pilviin.
Lyhyellä aikavälillä nykyinen energiakriisi laittaa kapuloita rattaisiin, joiden on määrä viedä meidät kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa. Jos on huolissaan siitä, ettei pysty maksamaan sähkölaskuaan tammikuussa, asia on paljon tärkeämpi kuin ilmastorahastolle lahjoittaminen tai muutosinvestoinnista päättäminen. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällä hetkellä on tapahtumassa suurempia asioita. Pitkällä aikavälillä se johtaa fossiilivapaan sähköntuotannon kasvuun, lisää ihmisten tietoisuutta sähkönkulutuksestaan ja itse asiassa nopeuttaa siirtymää. Selitänpä miksi.
Ihmiskunta on kautta aikojen osannut löytää ratkaisut silloin, kun tilanne on kaikkein pahin.
Itse asiassa olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että fossiilivapaa elämä on mahdollista yhden sukupolven aikana – ja tätä ohjaavat Ukrainan hirvittävän sodan vaikutukset.
Ihmiskunta on kautta aikojen osannut löytää ratkaisut silloin, kun tilanne on kaikkein pahin. Juuri silloin tapahtuvat suuret muutokset –"never waste a good crisis".
Geopoliittisen tilanteen vuoksi yhä useammat Euroopan maat ovat joutuneet ymmärtämään oman sähköntuotannon tärkeyden. Kun kaasuhanaa käännettiin väärään suuntaan, yhä useammat kansakunnat havaitsivat, että riippuvuus kaasusta voi tarkoittaa myös riippuvuutta muista. Jos maalla on esimerkiksi omia hiilikaivoksia, kaasukenttiä tai öljylähteitä, se voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällaisia maita on kuitenkin häviävän pieni määrä maailmassa.
Saattaa kuulostaa nurinkuriselta, mutta monien maiden on nyt ajateltava, että niiden pitää "suojella itseään ja pysyä lähellä itseään". Kriisi vie oikeaan suuntaan, kohti fossiilittomuutta, ei päinvastoin. Mitä tehdä, jos haluaa lisätä omaa sähköntuotantoaan? Useimmille maille on olemassa vain yksi ratkaisu – uusiutuvista tai fossiilivapaista energialähteistä rakentaminen – vaikka ilmastokysymystä ei otettaisi huomioon. Se on ainoa ratkaisu – sekä ilmastokysymykseen että "energiariippuvuuskysymykseen" – kumpaankin erikseen.
Tämän kehityksen toinen vaikutus on tapahtunut yksilötasolla. Akuutti tilanne on saanut yhä useammat seuraamaan sähkönkulutustaan aiempaa tarkemmin ja vähentämään sähkönkäyttöään. Energia-ala ja me Vattenfallilla olemme yrittäneet tuoda asian esille jo pitkään – nyt se on esillä kaikkialla.