Tekoäly mullistaa myös energiasektorin monin tavoin. Olipa kyseessä lintujen seuranta tuulivoimaloiden lähellä, vesivoimaloiden kalatutkimukset tai robottien hyödyntäminen ydinvoimaloissa, tekoäly avaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.
Kysymys siitä, miten voimme hyödyntää tekoälyä parhaalla mahdollisella tavalla, nousee esiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Vattenfallilla Dag Wästlund on pohtinut asiaa jo lähes vuosikymmenen ajan ja työskentelee nykyisin Data Science and AI -osaston johtajana Vattenfallin tutkimus- ja kehitysosastolla. Noin 15 insinöörin tiimi kehittää uusia ja entistä kehittyneempiä menetelmiä datan keräämiseen ja analysointiin, jotta Vattenfallin toiminnan tehokkuutta voidaan parantaa kaikilla osa-alueilla ja kaikentyyppisessä sähköntuotannossa.
- Tekoäly tuo valtavia hyötyjä toimintojen tehostamisessa ja edistää samalla vihreää siirtymää, Wästlund sanoo. - Tällä hetkellä tekoälystä ja sen mahdollisuuksista – kuten ChatGPT:stä – on paljon hypeä, mutta tekoäly pystyy paljon enempään kuin mitä olemme tähän mennessä nähneet.
Wästlund itse käyttää tekoälyä päivittäin muun muassa koodauksessa, raporttien kirjoittamisessa, koulutuksessa ja jopa avatarten luomisessa, jotka voivat pitää videomuotoisia esityksiä Vattenfallin vuotuisesta sisäisestä innovaatiokilpailusta.
- Minulta kului vain 10 minuuttia tällaisen videon tekemiseen sen sijaan, että olisin itse yrittänyt kuvata sen kameroiden ja valaistuksen kanssa.
Tekoälyn suurin vahvuus on sen kyky käsitellä, analysoida ja tehdä johtopäätöksiä valtavista tietomääristä. Saksassa Vattenfallin Goldisthalin-vesivoimalaitos käyttää tekoälyä analysoimaan padosta otettuja drone-kuvia ja kartoittamaan halkeamia. Ruotsin Juktanin vesivoimalaitoksella droonit ovat kartoittaneet koko laitoksen, sekä maanpäälliset rakenteet että maanalaiset tunnelit. Tämän pohjalta on luotu digitaalinen 3D-malli, jota voidaan hyödyntää tulevassa remontointihankkeessa.
Useat Vattenfallin tekoälyhankkeet keskittyvät ympäristöön. Skotlannin Aberdeenissa tekoäly analysoi, miten linnut liikkuvat tuulivoimapuiston läpi, ja Ruotsin Bruzaholmissa metsoihin on kiinnitetty tekoälykameroita ja -mikrofoneja niiden käyttäytymisen seuraamiseksi uuden tuulivoimapuiston rakennusvaiheessa.
Myös vesivoimassa tekoälyä hyödynnetään eläimistön tutkimiseen. Stornorrforsin vesivoimalassa Uumajanjoella kamera tunnistaa paitsi kalojen määrän myös niiden terveydentilan.
- Meillä on algoritmeja, jotka tunnistavat sieni-infektiot kaloissa. Pyrimme myös analysoimaan kalojen pituutta ja painoa saadaksemme selville, kuinka paljon ravintoa ne ovat saaneet. Tässä on valtava potentiaali, ja kun sovellamme tätä tekniikkaa laajemmin, voimme kartoittaa jokien kalakannan, Wästlund kertoo.
Muita hankkeita ovat esimerkiksi sellaisten menetelmien kehittäminen, joilla voidaan ennustaa, milloin laitoksen jokin osa on vaihdettava, jotta vältetään suunnittelemattomat seisokit. Vattenfallin kaukolämpötoiminnoissa tekoäly simuloi kuona-aineiden muodostumista jätteenpolttolaitoksissa, ja ydinvoimaloissa tekoäly optimoi polttoainesauvojen sijoittelun sen mukaan, miten ne taipuvat käytön aikana.
Kehitys etenee nopeasti: muutama vuosi sitten julkaistut kielimallit olivat erinomaisia tiedon ja asiakirjojen lajittelussa ja yhteenkokoamisessa. Nyt nämä alustat pystyvät käsittelemään paitsi tekstiä myös ääntä ja videota. Tämä mahdollistaa ympäristön ymmärtämisen ja siihen sopeutumisen, mikä on edellytys itsenäisesti toimivalle koneelle.
Yhtenä askeleena tähän suuntaan Forsmarkin ydinvoimalassa on aloitettu testit, joissa robotti suorittaa tarkastuksia. Boston Dynamicsin valmistama Spot-robottikoira on varustettu kameralla ja muilla sensoreilla. Se voi myös käyttää tartuntakouraa ja suorittaa tehtäviä ydinvoimalassa, jopa radioaktiivisilla alueilla. Testit ovat tähän mennessä olleet erittäin onnistuneita.
Tämä nelijalkainen robotti on kuitenkin todennäköisesti vasta alkua. Muutaman vuoden kuluttua robotit saattavat kävellä pystyasennossa ja olla ihmisen kokoisia.
- Yksi humanoidirobottien eduista on, että ne voivat työskennellä olemassa olevassa ympäristössä ilman että siihen täytyy tehdä muutoksia. Lisäksi ne voivat suorittaa vaarallisia tehtäviä tai työskennellä paikoissa, joihin ihmisten ei pitäisi mennä. Työturvallisuuden näkökulmasta tulemme tilanteeseen, jossa kysymme itseltämme, onko järkevää altistaa ihminen riskille, jos robotti voi hoitaa tehtävän, Wästlund toteaa.
Useilla yrityksillä on jo robotteja markkinoilla. Eniten keskustelua ovat herättäneet Teslan Optimus ja Figure AI:n Figure 01, mutta myös monia muita valmistajia on, esimerkiksi Kiinassa. Eikä robotti ole edes kovin kallis. Mekaanisesti se on melko yksinkertainen – tarvitaan vain tietokone ja muutama askelmoottori. Tämän ansiosta massatuotettavan, ihmisen kokoisen robotin voi jo nyt ostaa 20 000–30 000 eurolla.
Yksi syy nopeaan kehitykseen on se, että robotit voivat nykyään harjoitella virtuaalimaailmoissa. Sen sijaan että ihminen ohjaisi tai ohjelmoisi robotin suorittamaan tietyn tehtävän, robotti voi oppia esimerkiksi kiipeämään portaita tai vetämään vipua sulakekaapissa pelkästään virtuaalisessa ympäristössä. Se epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, mutta voi yrittää uudelleen miljoona kertaa, kunnes oppii parhaan tavan suorittaa tehtävä.
- Kymmenen vuoden kuluttua meillä on varmasti robotteja työtovereina sekä kentällä että toimistoissa. Uskon myös, että tekoäly auttaa meitä kehittämään uusia teknologioita ja materiaaleja, jotka vauhdittavat vihreää siirtymää – aivan kuten se jo nyt tekee lääketeollisuudessa, Wästlund sanoo.