Kevät 2020 muutti suhtautumistamme etätyöhön ja sen mukanaan tuomiin digitaalisiin kokouksiin. Koronavirus on levinnyt laajalti ja saanut aikaan sen, että tehtaat ovat kiinni, lentokoneet maassa, sairaanhoito ennennäkemättömien haasteiden edessä ja monet työntekijät lomautettuja tai irtisanottuja.
”Sosiaalisesta eristyksestä” on tullut korona-ajan käsite maiden suljettua rajansa. On käynyt tuskallisen selväksi, kuinka yhteenkietoutunut maailma on sekä sosiaalisesti että fyysisesti – niin tiiviisti yhteenkietoutunut, että virus leviää lyhyessä ajassa kaikille mantereille.
Yhtäkkiä olemme saaneet kouriintuntuvan muistutuksen siitä, kuinka haavoittuva yhteiskunta on. Kaikki vakaan korkeasuhdanteen aikana rakennettu on muuttunut sellaiseksi, jota moni ei ole koskaan kokenut. Näemme uusia käyttäytymismalleja, kuten esimerkiksi hamstrausta – jossa riskeeraamme pitkällä tähtäimellä joidenkin tuotteiden loppumisen, kuten sairaanhoidon elintärkeiden apuvälineiden tai tuikitavallisten päivittäistavaroiden.
Koronaepidemia on tuonut tulleessaan uusia toimintatapoja ja ratkaisuja. Ravintolat tarjoavat ruokaa kotiovelle, teollisuusyritykset lahjoittavat hengityssuojaimia sairaaloille, hotellit vuokraavat huoneita pitkään majoittuville, lentokoneiden matkustamohenkilökuntaa koulutetaan hoitoalalle, suuria messuhalleja muutetaan sairaalapaikoiksi, väkevän alkoholin valmistaja ryhtyy valmistamaan käsidesiä, yksityishenkilöt ompelevat ja valmistavat sekä suusuojaimia että visiireitä sairaalakäyttöön. Esimerkkejä löytyy lukuisia.
Tätä aikaa leimaa se, että innovaattorit astuvat parrasvaloihin yrityksissä. Nyt on sopiva hetki kokeilla uusia ideoita, myös sellaisia, jotka perustavat solidaarisuuteen ja haluun auttaa. Ideoita, joita korkeasuhdanteen aikana ei olisi syntynyt samalla tapaa.
Koronaviruksen leviäminen on vaikuttanut siihen, että monessa kaupungissa on tällä hetkellä puhtaampi ilma, mikä on asettanut globaalin päästö- ja ympäristökysymyksen uuteen valoon. Kun kohtaamme välittömiä ja selviä uhkia, keskitymme siihen, mikä on edessämme juuri nyt. Lumipeitteen häviäminen muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua ei ole niin akuuttia kuin täpötäydet sairaalat ja koronaan menehtyneiden lukumäärän nopea kasvu.
Mutta moni miettii, kuinka onnistumme säilyttämään pandemian mukana unohduksiin jääneet ympäristöpanostukset ja välttämään edelleen fossiilisilla polttoaineilla toimivien talouksien lentävä lähtö pandemian jälkeen.
Koronaepidemian jälkeen moni muuttaa tapaansa tehdä työtä ja priorisoi asioita uusin silmin. Käykö niin, että kriisin jälkeen kestävä kehitys kukoistaa ja siirtyminen fossiilittomaan energiaan ja energiatehokkuuteen ottaa aimo harppauksen eteenpäin? Ilmastotavoitteiden saavuttaminen on edelleen mahdollista.
Sähköistyksen lisääntyminen toisi tullessaan, että merkittävä osa perusteollisuuden ja kuljetussektorin hiilidioksidipäästöistä jäisi pois. Fossiilivapaa liikenne on edellytys vihreämmälle ja kestävämmälle tulevaisuudelle.
Siirtyminen energiatehokkaampaan lämpöön ja teollisuudesta sekä sähköntuotannosta talteenotetun lämmön laajempaan käyttöön vähentäisi niinikään hiilioksidipäästöjä.
Olemme tunnistaneet viisi ajankohtaista trendiä, joilla on vaikutusta yritykseen ja energiajärjestelmään, jossa se toimii.