Euroopan teollisuus on yhä riippuvainen tuoduista fossiilisista polttoaineista, mikä voi nostaa energian hintaa – ja johtaa tilanteeseen, jossa maanosa jää pysyvästi Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen kolmanneksi. Voisiko energiasiirtymä tehdä Euroopasta jälleen kilpailukykyisemmän?
Tämän vuoden maaliskuussa joukko edustajia Ruotsin suurimmista teollisuus- ja energiayhtiöistä lähetti avoimen kirjeen EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille. Vattenfallin, Ellevion, Scanian, Alfa Lavalin, Volvo Carsin, LKAB:n ja SSAB:n johtajista koostuneen ryhmän viesti oli selkeä: Eurooppa ei voi pysyä kilpailukykyisenä, jos se on riippuvainen tuontifossiilisista polttoaineista. Toimitusketjujen häiriöt – kuten nykytilanne Lähi-idässä – johtavat väistämättä energian hinnan nousuun, mikä heijastuu eurooppalaiseen teollisuuteen.
Kirjeessä yritykset viittaavat raporttiin, jonka taloustieteilijä ja Italian entinen pääministeri Mario Draghi laati EU:n kilpailukyvystä vuonna 2024. Draghin johtopäätös oli, että EU on eturintamassa vain yhdellä alueella: energiasiirtymässä. Vesivoiman, tuulivoiman, geotermisen energian ja vedyn kaltaisilla aloilla Euroopan unioni nähtiin globaalina johtajana.
Jo tuolloin Draghi kuitenkin totesi, että Kiina kurotti monilla aloilla kiinni Eurooppaa — ja muutamaa vuotta myöhemmin itäinen jättiläinen on monin tavoin mennyt Euroopan ohi. Suuri osa EU:n energiasiirtymästä nojaa nyt kiinalaisiin tuotantopanoksiin, ja huipputeknologiaa kehitetään yhä useammin siellä eikä täällä.
Tietyssä mielessä Euroopan energiasiirtymää ohjaa pakko. Mantereella ei ole samoja fossiilisia resursseja kuin kilpailevilla suurvalloilla – esimerkiksi Yhdysvaltojen öljy tai Kiinan hiili. Juuri tästä syystä Euroopalla on kuitenkin myös mahdollisuus ottaa johtoasema ja osoittaa, että on mahdollista rakentaa laajamittainen sähköjärjestelmä ja teollinen yhteiskunta fossiilivapaiden energialähteiden varaan.
Yksi sektori, joka voisi toimia suunnannäyttäjänä irtautumisessa fossiilisista
- Euroopassa meillä ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa kuin edistää energiasiirtymää. Energian hinta on keskeinen perusta kilpailukykyiselle teollisuudelle osaamisen ja innovaatioiden rinnalla. Jos pystymme olemaan omavaraisia fossiilivapaan energian suhteen kilpailukykyiseen hintaan, se vahvistaa merkittävästi Euroopan kilpailuasemaa, Berger sanoo.
Yksi EU:n haaste suhteessa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin on se, että se on unioni, ei valtio. Lainsäädäntöprosessit etenevät hitaammin, kun mukana on eri maiden intressejä ja kun EU-komission, -parlamentin ja -neuvoston on toimittava yhdessä.
- On selvää, että Eurooppa on siinä asemassa heikommassa tilanteessa. Kun tarvitaan nopeita muutoksia, voin osin yhtyä Draghin raporttiin: Eurooppa voi joskus vaikuttaa hieman hampaattomalta. Toisaalta monimuotoisuus ja erilaiset lähtökohdat ovat myös vahvuus. Euroopan mallissa on paljon hyvääkin. ’Nopea ja väärä’ ei sekään ole hyvä vaihtoehto, kuten maailmalta on nähty lukuisia esimerkkejä.
Kuorma-autoja, busseja ja erilaisia työkoneita valmistava Volvo Group oli varhainen edelläkävijä sähköiseen liikenteeseen siirtymisessä ja se on pitkään vienyt siirtymää eteenpäin kohti vähemmän fossiiliriippuvaista raskasta kalustoa.
Varmistaakseen uusiutuvan sähkön saatavuuden Volvo solmi Vattenfallin kanssa sähköhankintasopimuksen, joka kattaa puolet Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Bruzaholmin tuulipuiston fossiilivapaasta sähköntuotannosta. Tuulipuistossa on 21 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu teho on 139 MW ja arvioitu vuosituotanto 460 GWh.
- Varhainen siirtyminen sähkökuorma-autoihin on ollut meille selkeä kilpailuetu. Pienessä markkinassa saavutimme nopeasti suuren markkinaosuuden ja runsaasti näkyvyyttä. Brändimme vahvistui, koska olimme liikkeellä ensimmäisten joukossa.
Sittemmin myös muut raskaan liikenteen valmistajat ovat kulkeneet samaan suuntaan. Bergerin mukaan ala on jälleen tilanteessa, jossa lähes kaikilla eurooppalaisvalmistajilla on vahva tuotevalikoima, ja johtoasema vaihtelee sykleittäin. Valmistajat tuovat markkinoille uusia malleja, ja kilpailu vauhdittaa kehitystä tasaisemmissa ja perinteisemmissä markkinaolosuhteissa kuin alkuvaiheessa, jolloin Volvo Group oli hallitsevampi.
Silti varhaisesta liikkeellelähdöstä on edelleen selvä kilpailuetu.
- Olemme kerryttäneet organisaatiossamme huomattavasti enemmän sähköisiä ajokilometrejä kuin myöhemmin mukaan tulleet, jotka joutuivat kirimään vauhdilla. Nyt, kun lähtökohdat ovat tasaisemmat, kilpailuetu voi syntyä asiakkaiden tarpeiden ymmärtämisestä, markkinan tuntemisesta ja siitä, miten latausinfrastruktuuria tulisi kehittää. Tämä osaaminen kasvaa jatkuvasti, kun ajoneuvoja on paljon liikenteessä ja saamme niistä palautetta.
Globaali tilanne – sodat Ukrainassa ja Iranissa sekä vaikutukset moniin öljyntuottajamaihin – voi myös vaikuttaa energiasiirtymään ja kilpailukykyyn. Bergerin mukaan viime vuosien levottomuudet ja fossiiliseen energiaan perustuvan järjestelmän häiriöt osoittavat, kuinka tärkeää on siirtyä kohti fossiilivapaampaa tulevaisuutta. Tämä näkyy selvästi myös hänen toimialallaan.
- Näemme jo merkkejä muutoksesta. Raskaiden kuorma-autojen, bussien ja työkoneiden kohdalla kiinnostus siirtymään ehti jo hieman hiipua. Nyt vain parin kuukauden energiakriisin tai -levottomuuden jälkeen näemme, että kiinnostus esimerkiksi sähkökuorma-autoihin – jotka ovat alamme keskeinen vaihtoehto – alkaa jälleen kasvaa.
Lähde: What can the energy transition mean for European competitiveness?