Sanoista tekoihin – nämä sanat kuvaavat mielestäni hyvin eroa vuosi sitten Glasgow'ssa pidetyn COP 26:n ja Egyptin Sharm El Sheikhissä äskettäin päättyneen COP 27:n välillä.
Vain kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana monia lupauksia on alettu toteuttaa. Esimerkiksi aiemmin konservatiivinen sementtiteollisuus on alkanut avautua ja on valmis aloittamaan saman matkan kuin terästeollisuus – Vattenfallin, LKAB:n ja SSAB:n yhteisen Hybrit-projektin johdolla.
Tai katsokaa First Movers Coalitionia, suuryritysten koalitiota, jota Vattenfall oli mukana perustamassa YK:n ilmastokokous COP26:ssa, ja jonka tavoitteena on vähentää merkittävästi hiilen käyttöä eniten fossiilisia polttoaineita käyttävillä teollisuuden ja liikenteen sektoreilla. Jäsenmäärä oli silloin 25. Nyt, vain vuotta myöhemmin, määrä on kasvanut 65:een!
Myös COP 27:n neljään tärkeimpään painopistealueeseen kuuluivat tärkeimpinä lupausten lunastaminen ja toteutus. Ensimmäinen osa-alue oli juuri toimeenpano - Glasgow'ssa tehtyjen sitoumusten toteuttaminen.
Monissa tapauksissa juuri ne maat, joilla on vähäisin vaikutus ilmastokriisin syntyyn – esimerkiksi pienet saarivaltiot – ovat kärsineet eniten.
Toinen osa-alue oli rahoitus. Kolmas kysymys koskee meneillään olevan ilmastokriisin vaikutuksia ja sitä, miten sen aiheuttamia vahinkoja korvataan haavoittuvassa asemassa oleville maille nk. "Loss and damage" -rahastosta. Monissa tapauksissa juuri ne maat, joilla on vähäisin vaikutus ilmastokriisin syntyyn – esimerkiksi pienet saarivaltiot – ovat kärsineet eniten.
Neljäs painopistealue oli sopeutuminen. Ilmastorahoitusta on käytettävä teknologian kehittämiseen, mutta myös ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseen ja kompensoimiseen. Mitä hitaampaa ilmastosiirtymä on, sitä vähemmän on rahaa teknologian kehittämiseen ja sitä enemmän sopeutumiseen..
Poliitikkojen on toteutettava kunnianhimoisempaa politiikkaa, jotta he eivät jää tietä näyttävien yritysten jälkeen.
Vaikka COP 27:n aikana ilmassa oli paljon varovaista optimismia, erityisesti neljäs kohta herätti huoltani sen lisäksi, että siirtymä etenee liian hitaasti. Käytettävissä olevat varat ovat loppujen lopuksi rajalliset ja rahoitus on hoidettava mahdollisimman fiksusti. Poliitikkojen on toteutettava kunnianhimoisempaa politiikkaa, jotta he eivät jää tietä näyttävien yritysten jälkeen.
Siksi suuret yritykset ovat niin tärkeitä. Ilmastosiirtymän on tapahduttava nopeasti ja globaalilla tasolla, ja suuryritysten tulee kulkea siirtymän etulinjassa. Juuri suurten yritysten on investoitava tulevaisuuden teknologiaan. Niiden toiminnan tulee olla pitkäjänteistä, sillä poliittiset vaalit muuttavat jatkuvasti politiikan suuntaa. Suuryritykset haluavat vaikuttaa, koska muutos on ainoa ja oikea tapa turvata yrityksen tulevaisuus.
Samaan aikaan ei kuitenkaan riitä, että jokainen yritys tekee parannuksia omassa pienessä kuplassaan. Yhteistyöllä on keskeinen merkitys ilmastosiirtymässä. Sitä on tehtävä yli rajojen, mantereelta mantereelle, entisten pahojen kilpailijoiden ja toimialojen välillä. On jaettava tietoja ja rakennettava arvoketjuja. Lisäksi jokaisen arvoketjun on oltava fossiiliton. Aina perusmateriaalista lopputuotteeseen ja toimitukseen asiakkaalle ja kuinka tuotteesta huolehditaan sen lakattua toimimasta ja sen jälkeen kierrätetään tai sille annetaan uusi elämä.
Yksi edellytyksistä tämäntyyppisten arvoketjujen rakentamiselle ja siirtymän toteuttamiselle ylipäätään on fossiilivapaan sähkön saatavuus. Jotta Vattenfallin kaltaiset yritykset voivat toimittaa sitä, teräs- ja sementtiteollisuuden on myös tultava fossiilittomaksi. Miksi? Tuuliturbiinien ja voimalinjojen sähkötolppien perustukset rakennetaan sementistä ja tuuliturbiinien tornit ja sähkötolpat teräksestä. Kuten COP 27:n aikana kävi ilmi, kaikki asiat liittyvät toisiinsa.
Siksi on niin tärkeää, että me kaikki teemme yhteistyötä, niin yritykset kuin viranomaiset ja poliitikot, yli rajojen.