Ensi silmäyksellä sähkösopimus voi vaikuttaa yksinkertaiselta asialta: kyse on vain senttien hinnasta kilowattituntia kohden. Tämän luvun taakse kätkeytyy kuitenkin kokonainen ketju hankintoja, maksuja ja riskejä. Yrityksille kyse on omien lähtökohtiensa tunnistamisesta, jotta ne voivat löytää tarpeisiinsa sopivan ratkaisun.
Mutta mikä sähkösopimus oikeastaan on ja miten se toimii? Pohjimmiltaan kyse on asiakkaan ja sähköyhtiön välisestä sopimuksesta, joka määrittää hinnan, jonka asiakas maksaa hankkimastaan sähköstä.
Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta moni ei tiedä, ettei sopimuksessa ilmoitettu kilowattitunnin hinta aina kerro koko totuutta.
Lähes kaikesta Pohjoismaissa käytettävästä sähköstä käydään kauppaa Nord Pool -sähköpörssissä, jossa hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Sähkönmyyjän tehtävänä on hankkia sähkö markkinoilta ja myydä se edelleen asiakkaalle. Sähkön hintaan vaikuttavat esimerkiksi sääolosuhteet, lämpötila, käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti sekä sähkön siirtomahdollisuudet eri alueiden välillä.
Asiakas maksaa osittain käyttämästään sähköstä, mutta myös siitä, että joku muu hoitaa sähkön hankinnan ja siihen liittyvien riskien hallinnan.
Riskien jakautuminen asiakkaan ja sähkönmyyjän välillä riippuu siitä, minkälaisen sopimuksen yritys valitsee. Vaihtoehtoja on useita.
Kiinteähintainen eli hinnaltaan suojattu sopimus takaa tietyn hinnan sovituksi ajaksi. Se suojaa äkillisiltä hinnannousuilta, mutta samalla sovittu hinta pysyy voimassa myös silloin, jos markkinahinta laskee.
Toisena vaihtoehtona on pörssisähköön perustuva sopimus, jossa hinta seuraa täysin markkinoiden kehitystä.
Näiden väliin sijoittuu yhdistelmäsopimus, jossa osa sähkönkulutuksesta suojataan kiinteällä hinnalla ja loppuosa seuraa markkinahintaa.
Lisäksi on olemassa ns. porfolio-sopimus, joka perustuu samankaltaiseen strategiaan. Erona on, että sähkön hankinnasta vastaa salkunhoitaja, jonka tavoitteena on hajauttaa riskejä ajallisesti ja optimoida kustannuksia.
Itse sähkön hinta on kuitenkin vain yksi sähkön hankintaan liittyvistä riskeistä. Siksi merkittävä osa sähkösopimuksista liittyy yrityksen ennakoituun sähkönkulutukseen.
Kun todellinen sähkönkäyttö poikkeaa ennusteesta, voi syntyä kahdenlaisia riskejä. Jos yritys käyttää enemmän sähköä kuin on arvioitu, ylimääräinen määrä täytyy hankkia sillä hinnalla, joka markkinoilla kulloinkin vallitsee. Myös ennustettua pienempi kulutus voi aiheuttaa kustannuksia riippuen sopimuksen rakenteesta. Tätä kutsutaan volyymiriskiksi.
Samalla ennusteen ja toteutuneen kulutuksen välinen ero on tasapainotettava sähköjärjestelmässä, mikä voi aiheuttaa toisen riskin: tasekustannusriskin.
Sopimusvalinta vaikuttaa siis sekä hintaan että yrityksen kantamiin riskeihin. Sen lisäksi sähkösopimukseen sisältyy muita veroja ja maksuja.
Tunnetuimpia ovat sähkövero ja arvonlisävero. Sähkövero on valtion perimä vero, joka määräytyy käytettyjen kilowattituntien perusteella. Arvonlisävero, joka on 25,5 prosenttia, lisätään sähkön hintaan.
Lisäksi sopimukseen sisältyvät kantaverkkoyhtiö Fingridin tuotannon ja kulutuksen volyymimaksu.
Vasta kun kaikki nämä osat huomioidaan yhdessä, voidaan ymmärtää, mitä sähkösopimus todellisuudessa tarkoittaa. Koska yritysten lähtökohdat ja tarpeet ovat erilaisia, ei ole olemassa yhtä sähkösopimusta, joka sopisi kaikille.
Yritykselle paras sähkösopimus riippuu useista eri tekijöistä. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi toimiala, sähkönkulutuksen määrä sekä se, kuinka paljon riskiä yritys on valmis kantamaan.
Yritykselle sähkön hankinta on usein huomattavasti monimutkaisempaa kuin yksityishenkilölle. Kun sähkönkulutus on suurta, pienilläkin eroilla hinnassa, kulutuksessa ja sopimusehdoissa voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Mitä suurempi sähkönkulutus, sitä suuremmiksi myös riskit kasvavat.
Usein yrityksellä ei ole aikaa, osaamista tai resursseja hoitaa sähkönhankintaa itse. Siksi monet yritykset turvautuvat sähköyhtiön tarjoamaan asiantuntija-apuun. Palvelun laajuus riippuu siitä, millaisen sopimuksen yritys valitsee.
Kokonaisuutena tarkasteltuna kilowattitunnin hinta kertoo melko vähän siitä, mikä sähkösopimus on yritykselle paras vaihtoehto. Tarjous, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, saattaa juuri sitä ollakin.
Kun hinta, riskit ja kustannukset ymmärretään kokonaisuutena, sähkösopimuksesta tulee suunnittelua paremmin tukeva työkalu eikä seuraava lasku ole yllätys. Ennen sähkösopimuksen tekemistä kannattaa pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä:
Määritä yrityksesi riskinsietokyky
Pohdi, kuinka suuren riskin yrityksesi on valmis ottamaan. Markkinahintaan perustuva sopimus voi aiheuttaa vaihtelua kustannuksiin, kun taas hinnaltaan suojattu sopimus tuo vakautta.
Ymmärrä hinnan kaikki osatekijät
Varmista, että tiedät, mitä tarjottu hinta sisältää ja mitä lisäkustannuksia, kuten maksuja ja veroja, voi tulla lisäksi.
Tiedosta riskien siirtyminen
Joitakin riskejä, kuten hinnanvaihteluita tai kulutusennusteen poikkeamia, voidaan siirtää asiakkaalle. Selvitä, miten ne vaikuttavat sopimukseesi.
Onko valtuutus voimassa?
Tarkista valtuutuksen voimassaoloaika sekä se, mitä oikeuksia valtuutetulla osapuolella on.
Ajattele pitkällä aikavälillä
Suunnittelemalla sähkönhankintaa pidemmälle ajanjaksolle voit vähentää lyhytaikaisten markkinavaihteluiden vaikutuksia.
Kysy, jos jokin jää epäselväksi
Jos jokin sopimuksessa tuntuu epäselvältä, pyydä lisätietoja palveluntarjoajaltasi. Näin saat selkeän käsityksen siitä, mitä sopimus käytännössä tarkoittaa.
> Vinkit sähkösopimuksen valintaan
> Näin ostat sähköä Vattenfallilta
> Sähkösopimukset, neuvonta ja sähkökauppa
> Lataa Pikaopas: Ymmärrä mitä sähkösopimuksesi sisältää keltaisesta painikkeesta alta.