Lait ja verot

Energiavero on EU-maissa yhtenäistetty energiaverodirektiivillä, joka asettaa verotukselle minimitason. Kaikilla EU:n jäsenmailla on kuitenkin mahdollisuus periä veroa oman linjansa mukaisesti.

Sähkövero peritään kulutuksen perusteella ja maksetaan suoraan valtiolle. Veron kerää sähkönjakelusta vastaava yhtiö.

Suomessa sähkönkäyttäjät jaetaan kahteen veroluokkaan. Korkeampaa sähköveroa maksavat yksityistaloudet, maa- ja metsätalous, rakennusala sekä palvelualan yritykset. Myös julkinen sektori kuuluu korkeampaan sähköveroluokkaan.

Verohallinnon vertailutaulukon (voimassa 1.1.2023 alkaen) mukaan sähköveron määrä  korkeammassa veroluokassa on 2,253 snt/kWh. 

Alemmassa veroluokassa ovat valmistava teollisuus, kaivostoiminta, louhinta ja ammattimainen kasvihuoneviljely sekä suuret konesalit.

Sähköveron määrä alemmassa  veroluokassa on yhteensä 0,063 senttiä kilowattitunnilta.

Energiaverosta voi hakea palautusta

Maanviljelijöille ja kasvihuoneyrittäjille maksetaan palautusta energiaverosta. Veronpalautusta voi hakea henkilö, kuolinpesä, osuuskunta, rekisteröity yhdistys tai osakeyhtiö. 

Omaa energiantuotantoa

Aurinkopaneelit ovat nopeasti yleistyneet, ja yhä useampi yritys ja yhteisö on päätynyt käyttämään osittain itse tuottamaansa energiaa. Omasta energiantuotannosta maksettaviin veroihin vaikuttavat tuotannon määrä ja se, meneekö energia yleiseen sähköverkkoon vai suoraan omaan käyttöön.

Lue lisää energia- ja sähköverotuksesta oppaastamme

• Millaiset hankkeet voivat saada energiatukea?
• Miten energiaveronpalautus lasketaan?
• Oman energiantuotannon veroilmoitus

Energiatehokkuuslaki velvoittaa suuret yritykset tekemään energiakatselmuksen neljän vuoden välein. Energiakatselmusten tavoitteena on analysoida yrityksen energiankäyttö, selvittää mahdollisuudet energiansäästöön ja esittää toimenpide-ehdotuksia energiatehokkuuden parantamiseksi.

Suurten yritysten pakollisia katselmuksia hallinnoi ja toimeenpanee Energiavirasto. Suurten yritysten pakollisiin yrityksen energiakatselmuksiin ei voi saada katselmustukea, toisin kuin vapaaehtoisiin pienten ja keskisuurten yritysten energiakatselmuksiin.

Ketä laki koskee

Suureksi yritykseksi määritellään yritys tai konserni, jonka työntekijämäärä on yli 250 tai liikevaihto on yli 50 M€ ja tase yli 43 M€.

Määrittelyssä otetaan huomioon Suomessa rekisteröidyn konsernin tai yrityksen sekä sen Suomessa tai ulkomailla omistamien yritysten yhteenlasketut työntekijät, liikevaihdot ja taseet. Jos yritys määritellään suureksi yritykseksi, niin sen kaikki Suomessa omistamat yritykset kuuluvat velvoitteen piiriin.

Mitä energiakatselmus sisältää

Yrityksen energiakatselmuksen tulee sisältää yrityksen kaikkien energiankäyttökohteiden energiankulutusprofiilit yhden vuoden osalta (jos mahdollista, niin edeltävä vuosi). Vähimmillään se tarkoittaa sitä, että kuvataan kaikki toiminnot, joissa energiaa käytetään (esim. rakennukset ja kuljetukset), sekä ilmoitetaan niiden energiankulutukset energialajeittain (esim. kaukolämpö, maakaasu, kevyt polttoöljy, sähkö). Yrityksen oman tarpeen mukaan energiankäyttökohteista kannattaa listata lisäksi myös muuta tietoa, kuten esimerkiksi koko, ikä, ominaiskulutukset, henkilömäärät, tehdyt korjaukset, tehdyt kohdekatselmukset ym.

Tiettyyn määrään kohteista tulee tehdä kohdekatselmuksia eli yksittäisessä energiankäyttökohteessa paikan päällä tehtyjä katselmuksia, joissa etsitään energiansäästötoimenpide-ehdotuksia.

Yrityksen energiakatselmuksessa tulee esittää keskeiset kohdekatselmusten tulokset ja merkittävät muut yrityksen energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet, jotka on jo tehty tai on suunnitteilla.

Yrityksen energiakatselmuksen tulee sisältää suunnitelma seuraavaan yrityksen energiakatselmukseen sisältyvistä kohdekatselmuksista ja niiden ajankohdista. Seuraavan neljän vuoden aikana tehtävät kohdekatselmukset tulee siis päättää etukäteen, mutta tarvittaessa suunnitelmasta voi poiketa perustetellusta syystä muuttuneen tilanteen, kuten tilamuutosten takia.

Kuka voi toimia katselmuksen vastuuhenkilönä

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilönä saa toimia henkilö, jonka pätevyyden Energiavirasto on todennut. Vastuuhenkilön tehtävä on vastata, että yrityksen energiakatselmus sekä siihen sisältyvät kohdekatselmukset vastaavat energiatehokkuuslain ja siihen liittyvien asetusten vaatimuksia.

Yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilön pätevyyskoulutukseen osallistuvilta henkilöiltä edellytetään vähintään alempaa korkeakoulututkintoa, ammattikorkeakoulututkintoa tai muuta vastaavan tason tutkintoa tekniikan, ympäristö- tai energia-alalta. Tällaiseksi vastaavan tason tutkinnoksi voidaan katsoa myös aiemman koulutusjärjestelmän mukainen insinöörin tai teknikon tutkinto.

Tutkinnon korvaavaksi työkokemukseksi voidaan hyväksyä yrityksen energiakatselmuksen kannalta riittävä, vähintään kolmen vuoden työkokemus energia-, tuotanto-, kiinteistö- tai ympäristöalan asiantuntijatehtävissä tai muissa vastaavissa tehtävissä.

Energiavirasto on vastuuviranomainen ja järjestää yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilökoulutuksen ja -kokeen sekä ylläpitää julkista rekisteriä energiakatselmuksen vastuuhenkilöistä.

Milloin yritys voi vapautua pakollisista katselmuksista

• Mikäli yrityksessä on käytössä ISO 50 001 -standardin mukaisesti akkreditoidusti sertifioitu energianhallintajärjestelmä, on yritys vapautettu pakollisesta energiakatselmuksesta. Järjestelmään sisältyy itsessään katselmointivelvoite.
• Yritys vapautuu pakollisesta katselmuksesta, mikäli yrityksellä on käytössä ISO 14 001 -standardin mukaisesti akkreditoidusti sertifioitu ympäristönhallintajärjestelmä ja sen rinnalla ISO14 001 sertifiointiin akkreditoidun toimielimen sertifioima ETJ+ -järjestelmä.

Energiatehokkuusjärjestelmä ETJ+ on työkalu energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen. Se sisältää ISO50001 -standardin mukaiset vaatimukset energiakatselmuksista.

• Mikäli energiatehokkuussopimusjärjestelmässä mukana oleva yritys ottaa käyttöön energiakatselmusvelvoitteen sisältämän energiatehokkuusjärjestelmän ETJ+, katsotaan yrityksen täyttävän velvoitteen pakollisesta suuren yrityksen energiakatselmuksesta. Kyseisessä tapauksessa ETJ+:aa ei tarvitse sertifioida. Energiavirastolla on kuitenkin velvoite tarkastaa pistokokeittain määräosasta yrityksiä, että ETJ+ on otettu käyttöön.

Lisää tietoa energiakatselmuksista saat täältä.

Mitä vaaditaan ja keneltä

Kirjanpitolain muutos, joka hyväksyttiin 29.12.2016, edellyttää tietynlaisia yhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Raportointivelvoite koskee suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä, eli listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä ylittää tilikauden aikana keskimäärin 500 henkeä. Lisäksi yhtiön liikevaihdon tulee olla yli 40 miljoonaa euroa tai taseen 20 miljoonaa euroa.

Lainsäädäntö pohjautuu EU:n direktiiviin, ja se velvoittaa edellä mainitut yhtiöt raportoimaan omista toimintalinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa. Yhtiöiden tulee myös antaa lyhyt kuvaus omasta liiketoimintamallistaan sekä kertoa toimintalinjoihinsa liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta.

Osana toimintakertomusta tai erillinen selvitys

Lainsäädännön lähestymistapa on joustava: vaikka lainsäädäntö edellyttää tiettyjen tietojen esittämistä, yhtiöt voivat itse valita missä muodossa ne tiedot esittävät. Näin ollen lainsäädännössä ei siis yksilöidä tarkasti, mitä eri aihealueisiin liittyviä tietoja tai lukuja yhtiöiden tulee esittää eikä toisaalta osoiteta vain tiettyä raportointiohjetta, jota yhtiöiden tulisi käyttää. Tämän on tarkoitus tehdä lainsäädännöstä mahdollisimman toimiva eri toimialoille, joilla voi olla keskenään hyvin erilaiset vastuullisuuteen liittyvät haasteet.

Yhtiöt voivat antaa selvityksen osana toimintakertomusta. Vaihtoehtoisesti yhtiöt voivat antaa vastuullisuusraportin erillisenä selvityksenä tai kansainväliseen raportointikehykseen perustuvana erillisraporttina.

EU:n Green Claims -direktiivi, jonka odotetaan valmistuvan ja astuvan voimaan vuoden 2025 aikana, säätelee, miten yritykset voivat markkinoida itseään kestävyyteen liittyvillä väittämillä EU:ssa. Direktiivi edellyttää, että kuluttajille suunnatut ympäristöväittämät on perusteltava ja todennettava ennakkoon ennen niiden käyttöä markkinoinnissa.

Ympäristöväittämä määritellään tilanteena, jossa yritys väittää, että sen tuote tai palvelu aiheuttaa vain vähän tai ei lainkaan ympäristövaikutuksia tai että se on ympäristöystävällisempi kuin muut vaihtoehdot. Yritysten on ilmoitettava tutkimuksista, joilla vähennetty ympäristövaikutus on laskettu, esitettävä elinkaarinäkökulma sekä mahdolliset ristiriidat muiden tavoitteiden kanssa.

Yritykset, jotka rikkovat sääntöjä, voivat saada sakkoja, joutua suljetuiksi pois julkisista hankinnoista tai menettää julkisen tuen. Uusien sääntöjen odotetaan koskevan yrityksiä aikaisintaan vuoden 2027 puolivälistä ja viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä.

Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) on EU-direktiivi, jonka tavoitteena on lisätä yritysten kestävyysraportoinnin läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Se korvaa aiemman NFRD-direktiivin ja tuli voimaan vuoden 2023 alussa. CSRD on osa EU:n strategiaa edistää kestäviä investointeja ja vastuullista yritystoimintaa, tavoitteenaan saavuttaa nettonollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. Direktiivi edellyttää, että kestävyysraportointi täyttää samat vaatimukset kuin taloudellinen raportointi, mikä asettaa yrityksille tiukempia vaatimuksia standardoitujen ja vertailukelpoisten tietojen raportoinnista.

CSRD:n keskeinen osa on European Sustainability Reporting Standards (ESRS), joka muodostaa uuden yhteisen viitekehyksen kestävyysraportointiin. ESRS koostuu 12 standardista, jotka kattavat ympäristöön, sosiaalisiin kysymyksiin ja hallintoon liittyvät teemat. Näiden standardien mukaan yritysten on raportoitava strategiastaan, liiketoimintamallistaan, hallinnostaan ja kestävyyteen liittyvistä resursseistaan sekä suoritettava kaksoisolennaisuusanalyysi (double materiality) tunnistaakseen keskeiset kestävyyteen liittyvät osa-alueet.

> Tämä sinun tulee tietää ESRS:stä

On tärkeää huomata, että CSRD vaikuttaa laajemmin kuin vain suoraan direktiivin piiriin kuuluviin yrityksiin. Myös alihankkijat, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, voivat joutua epäsuorasti soveltamaan uusia raportointivaatimuksia, sillä ne saattavat joutua toimittamaan kestävyyteen liittyvää tietoa asiakkailleen, jotka ovat direktiivin alaisia. Tämä tarkoittaa, että myös pienempien yritysten voi olla tarpeen mukauttaa toimintaansa vastatakseen asiakasyritystensä uusiin vaatimuksiin.

> CSRD:n kestävyyden raportointivaatimukset vaikuttavat myös alihankkijoihin

Corporate Sustainability Due Diligence Directive (CSDDD) on EU-direktiivi, jonka tavoitteena on integroida ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu yritysten ydinliiketoimintaan edellyttämällä "asianmukaista huolellisuutta" koko toimitusketjussa. Yritysten on tunnistettava ja ennaltaehkäistävä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyviä riskejä sekä kehitettävä strategioita näiden riskien vähentämiseksi tai poistamiseksi.

Direktiivi täydentää CSRD:ta ja edellyttää toimintasuunnitelmia, jotka ovat linjassa CSRD:n raportointivaatimusten kanssa. Mikäli yritykset eivät noudata sääntöjä, ne voivat saada sakkoja ja joutua korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja.