Ilmastoon vaikuttavat päästöt

Yritykset voivat aloittaa työskentelyn päästöjenhallinnan parissa seuraamalla seuraavia perusvaiheita: 

1.    Ymmärrä yrityksen päästöt: Aloita kartoittamalla ja analysoimalla yrityksen nykyiset päästötasot. Tämä tarkoittaa energiankulutukseen, tuotantoprosesseihin ja kuljetuksiin liittyvän tiedon keräämistä. Hiilijalanjälkilaskurin käyttö yrityksen kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiseksi voi olla hyödyllistä.
2.    Tunnista päästöjä vähentävät mahdollisuudet: Käy läpi yrityksen toiminta tunnistamalla alueita, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kyse voi olla rakennusten ja tuotantolaitosten energiatehokkuuden parantamisesta, logistiikan ja kuljetusten optimoinnista tai fossiilittomaan energiaan siirtymisestä.
3.    Arvioi yrityksen hankkimat tuotteet ja palvelut: Merkittävä osa yrityksen päästöistä on peräisin sen hankkimista tuotteista ja palveluista. Arvioi huolellisesti toimitusprosessien ilmastovaikutus, jotta voit tehdä perusteltuja päätöksiä koskien toimittajia. 
4.    Aseta tavoitteet ja strategia: Laadi konkreettisia, mitattavia ja realistisia tavoitteita yrityksen päästöjen vähentämiseksi. Laadi strategia, joka kuvaa, miten nämä tavoitteet saavutetaan, ja sisällytä se yrityksen yleiseen liiketoimintasuunnitelmaan.
5.    Toteuta toimenpiteet: Toteuta tunnistetut toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi. Tämä voi tarkoittaa sen varmistamista, että yritys käyttää fossiilittomia energialähteitä, jätteidenkäsittelyn ja kierrätyksen parantamista sekä yrityksen ajoneuvokaluston tarkastelua.
6.    Viesti ja osallista: Informoi ja osallista kaikki sidosryhmät, mukaan lukien työntekijät, asiakkaat, toimittajat ja sijoittajat, yrityksen päästöjen hallinnasta ja sen eduista. Tämä voi auttaa luomaan sisäistä ja ulkoista tietoisuutta ja tukea aloitteille.
7.    Seuraa ja arvioi: Seuraa ja arvioi säännöllisesti yrityksen edistymistä päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Käytä kerättyä tietoa tunnistamaan lisää kehityskohteita ja säädä strategiaa tarvittaessa.
8.    Raportoi ja vahvista: Dokumentoi ja raportoi yrityksen päästövähennykset läpinäkyvästi ja luotettavasti. Yrityksen päästötietojen riippumaton todentaminen voi auttaa vahvistamaan luottamusta sen ilmasto- ja ympäristösuorituskykyyn.

Scope 1, 2 ja 3 ovat standardiluokituksia päästölähteiden tunnistamiseksi ja termejä, joita käytetään luokittelemaan yritysten ja organisaatioiden päästöjä niiden lähteiden ja toimintojen mukaan. Ne ovat usein osa yrityksen kasvihuonekaasuraportointia ja auttavat tunnistamaan, mistä päästöt ovat peräisin ja miten niitä voidaan vähentää. Tämä järjestelmä on osa GHG-protokollaa eli Greenhouse Gas Protocolia, joka on kansainvälisesti hyväksytty standardi yritysten ja organisaatioiden kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen ja raportointiin.

Scope 1 -päästöt: Suorat päästöt

Scope 1 -päästöt ovat suoria kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin yrityksen itsensä hallittavissa olevista lähteistä. Tämä sisältää päästöt fossiilisten polttoaineiden polttamisesta yrityksen laitoksissa, ajoneuvoista ja muusta laitteistosta. Esimerkkejä Scope 1 -päästöistä ovat maakaasun polttaminen lämmitykseen sekä yrityksen omien ajoneuvojen päästöt.

Scope 2 -päästöt: Epäsuorat päästöt

Scope 2 -päästöt ovat epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin yrityksen ostaman sähkön, lämmön, viilennyksen ja höyryn kulutuksesta. Nämä päästöt syntyvät sen energian tuotannossa, jota yritys käyttää. Scope 2 -päästöjen vähentäminen tarkoittaa yleensä energiatehokkuuden parantamista ja siirtymistä fossiilittoman energian käyttöön.

Scope 2 -päästöjen määrittämiseksi ja raportoimiseksi on kaksi menetelmää: paikkaan perustuva ja markkinaan perustuva.

• Paikkaan perustuva (location-based): Tämä menetelmä perustuu yrityksen päästöjen laskemiseen sen perusteella, missä yritys käyttää energiaansa. Tätä varten lasketaan keskiarvo siitä, kuinka paljon päästöjä eri energialähteet tuottavat kyseisellä alueella. Jos yritys sijaitsee alueella, jossa on paljon hiilivoimaa, sen keskimääräiset päästöt ovat suuremmat kuin alueella, jossa suurempi osa energiasta tulee tuulivoimasta. Paikkaan perustuva laskenta ei ota huomioon mahdollisia erityissopimuksia, jotka yrityksellä voi olla fossiilittoman energian ostamiseksi tai muita vähäpäästöisiä vaihtoehtoja.
• Markkinaan perustuva (market-based): Tämä menetelmä ottaa huomioon yrityksen erityiset sopimukset ja valinnat energian ostamiseen liittyen, mukaan lukien fossiiliton energia ja muut vähäpäästöiset vaihtoehdot. Tämä tarkoittaa, että katsotaan kuinka paljon päästöjä syntyy erityisesti siitä energiasta, jota yritys ostaa, mikä käy ilmi niiden solmimista energiaan liittyvistä sopimuksista ja sertifikaateista, kuten esimerkiksi takuut siitä, että energia on peräisin fossiilittomista energialähteistä.

Molempia menetelmiä voidaan käyttää scope 2 -päästöjen laskemiseen, ja ne auttavat yrityksiä ymmärtämään ilmastovaikutustaan, tunnistamaan päästöjen vähentämismahdollisuuksia ja tekemään tietoon perustuvia päätöksiä investoinneista energiatehokkuuteen ja fossiilittomiin energialähteisiin. 

Scope 3 -päästöt:  Toiminnan koko elinkaaren aikana syntyvät epäsuorat päästöt 

Scope 3 -päästöt käsittävät kaikki ne yrityksen arvoketjussa syntyvät epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka eivät ole suoraan yrityksen hallittavissa. Ne ovat usein monimutkaisempia hallita kuin scope 1 ja 2, koska ne sisältävät erilaisia toimijoita ja prosesseja.

Scope 3 -päästöt voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: upstream- ja downstream-päästöt.

• Upstream-päästöt ovat kasvihuonekaasupäästöjä, jotka syntyvät ennen yrityksen omaa toimintaa, eli ylempänä arvoketjussa olevista lähteistä. Tämä sisältää päästöt niiden raaka-aineiden hankinta- ja tuotantoprosessista, joita yritys käyttää tuotteissaan tai palveluissaan, raaka-aineiden muuntamisesta puolivalmiiksi tai valmiiksi tuotteiksi sekä raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetuksesta ja jakelusta yritykselle. Tähän luokkaan kuuluvat myös yrityksen tuotantojätteen käsittelyyn liittyvät päästöt. Lisäksi tässä luokassa huomioidaan yrityksen työntekijöiden työmatka- ja liikematkustuksesta aiheutuvat päästöt.
• Downstream-päästöt ovat kasvihuonekaasupäästöjä, jotka syntyvät yrityksen tuotteiden tai palveluiden toimituksen jälkeen, eli alempana arvoketjussa olevista lähteistä. Tämä käsittää päästöt yrityksen valmiiden tuotteiden kuljetuksesta ja jakelusta asiakkaille, yrityksen tuotteiden ja palveluiden käytöstä loppukäyttäjien toimesta (esim. ajoneuvojen polttoaineen kulutus tai kodinkoneiden energiankulutus) sekä jätteenkäsittelystä ja yrityksen tuotteiden kierrätyksestä, kun ne saavuttavat elinkaarensa loppupään.

On olemassa useita työkaluja ja resursseja, joita yritykset voivat hyödyntää työssään scope 1, 2 ja 3 -päästöjen parissa. Tässä muutama esimerkki:
1.    Kasvihuonekaasuprotokolla (GHG-protokolla) on standardi, jolla mitataan ja raportoidaan kasvihuonekaasupäästöjä. Protokollan on kehittänyt World Resources Institute (WRI) ja World Business Council for Sustainable Development (WBCSD). GHG-protokolla tarjoaa ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen, raportointiin ja vahvistamiseen kaikissa kolmessa scopessa.
2.    Elinkaarianalyysi (LCA) on menetelmä tuotteen tai palvelun ympäristövaikutusten arvioimiseksi "kehdosta hautaan". LCA voi auttaa yrityksiä tunnistamaan suurimmat päästölähteet tuotteen koko elinkaaren aikana, raaka-aineista jätteenkäsittelyyn, ja siten ryhtymään toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi.

3.    Ympäristötuoteseloste (EPD, Environmental Product Declaration) on standardoitu ja todennettu  menetelmä tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksen ilmoittamiseksi sen koko elinkaaren ajalta. Tämä sisältää tiedot tuotteen tai palvelun kasvihuonekaasupäästöistä, mikä helpottaa näiden päästöjen raportointia.
EPD-merkityt tuotteet ja palvelut voivat helpottaa scopes-työtä, erityisesti scope 3:n osalta, seuraavilla tavoilla:
• Läpinäkyvyys: EPD tarjoaa yksityiskohtaista tietoa tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutuksista, mikä auttaa yrityksiä tunnistamaan arvoketjun merkittävimmät päästölähteet.
• Päätöksenteko: EPD:n avulla yritykset voivat vertailla eri tuotteiden, palveluiden ja toimittajien ympäristövaikutuksia, mikä voi auttaa heitä tekemään kestävämpiä hankintapäätöksiä.
• Raportointi: EPD:n avulla voidaan määrittää scope 3 -päästöihin kuuluvien tavaroiden ja palveluiden hankinnasta aiheutuvat päästöt. Tämä helpottaa yritysten scope 3 -päästöjen koostamista ja raportointia.

4.    Toimitusketjun kestävyys (Supply Chain Sustainability, SCS) on ohjelma, joka auttaa yrityksiä arvioimaan ja hallitsemaan ympäristö- ja sosiaalisia riskejä koko toimitusketjussaan. SCS voi auttaa yrityksiä tunnistamaan suuremman hiilijalanjäljen omaavat toimittajat ja auttaa heitä ryhtymään toimiin ympäristövaikutustensa vähentämiseksi.

5.    Hiilijalanjälkilaskuri on työkalu, jota yritykset voivat käyttää mitatakseen kokonaishiilijalanjälkensä. Työkalu voi auttaa yrityksiä tunnistamaan suurimmat päästölähteet ja ryhtyä toimiin ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Scope 1, 2 ja 3 ovat olleet vakiintuneita käsitteitä kestävyyden ja ympäristöjohtamisen alalla jo pitkään, mutta yritykset voivat silti kohdata haasteita työskennellessään päästöjen mittaamisen ja vähentämisen parissa.

Yleisimpiä haasteita ovat:
1.    Rajan asettamisen vaikeus: Yritysten voi olla vaikeaa määrittää scopes-päästöjen rajoja, erityisesti scope 3 -päästöjen tapauksessa, jossa yrityksillä on vähemmän hallintaa toimittajiensa ja asiakkaidensa päästöihin.
2.    Tiedon laatu: Voidakseen mitata ja raportoida päästöjä yritysten täytyy voida luottaa saamaansa tietoon. Laadukkaan tiedon saaminen voi olla haastavaa, erityisesti scope 3 -päästöjen osalta.
3.    Arvoketjun monimutkaisuus: Scope 2- ja 3 -päästöt voivat olla hyvin monimutkaisia ja edellyttävät yrityksiltä yhteistyötä useiden toimittajien ja muiden yhteistyökumppanien kanssa päästöjen ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi.
4.    Päästövähennysten seuranta: Päästöjä vähentävien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen voi olla haastavaa mitata ja raportoida todelliset vähennykset ja varmistaa, että ne pysyvät ajan mittaan.

Päästötietojen todentaminen: Haasteet ja ratkaisut yrityksille

Päästötietojen oikeellisuuden ja luotettavuuden todentaminen on tärkeä osa päästöraportointia scope 1:n, 2:n ja 3:n osalta.

Päästötietojen todentamiseksi voidaan käyttää useita erilaisia menetelmiä.

1.    Sisäinen tarkastus: Sisäisen tarkastuksen voi suorittaa yrityksen sisällä oleva riippumaton ryhmä varmistamaan, että päästötiedot raportoidaan oikein ja että yritys noudattaa raportointistandardeja ja -ohjeita.
2.    Ulkoinen tarkastus: Ulkoisen tarkastuksen voi suorittaa riippumaton kolmas osapuoli, joka voi vahvistaa yrityksen päästötietojen olevan oikeat ja luotettavat. Ulkoinen tarkastaja voi myös tarkistaa, että yritys on toteuttanut toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ja että se noudattaa raportointistandardeja ja -ohjeita.
3.    Sertifiointi: Yritykset voivat sertifioida päästönsä käyttämällä standardia, joka vahvistaa päästötietojen olevan oikeat ja luotettavat. Tällaisia standardeja ovat esimerkiksi ISO 14001 (ympäristöjohtamisjärjestelmä), ISO 50001 (energianhallintajärjestelmä), The Climate Registry (TCR) ja EPD (ympäristötuoteseloste).
4.    Oma ilmoitus: Yritykset voivat itse ilmoittaa päästönsä raportoimalla päästötiedot ja kuvailemalla, miten tiedot on kerätty ja laskettu.

Scope 1, 2 ja 3: Mitä yritysten pitäisi tietää

Onko ok tehdä oletuksia työskenneltäessä scope 1,2 ja 3 -alueilla?

Scope 1 -päästöjen osalta ei yleensä tarvitse tehdä oletuksia, koska organisaatio voi mitata nämä päästöt suoraan ja ne ovat sen omassa hallinnassa. Scope 2- ja scope 3 -päästöjen osalta oletukset saattavat kuitenkin olla tarpeen, jos saatavilla olevaa dataa ei ole riittävästi. On kuitenkin tärkeää, että oletukset tehdään siten, että laskelmat ovat mahdollisimman tarkkoja ja että ne antavat oikean kuvan organisaation todellisista päästötasoista.

On kuitenkin tärkeää huomata, että oletukset eivät saisi olla standardikäytäntö. Yritysten tulisi pyrkiä keräämään ja käyttämään mahdollisimman paljon oikeaa ja luotettavaa tietoa päästöjensä mittaamiseen ja raportointiin. Mitä tarkempaa käytetty data on, sitä luotettavampaa yrityksen päästöjen raportointi on ja sitä tarkemmin yritys voi tunnistaa ja vähentää päästöjään. Oletuksia tehtäessä on tärkeää dokumentoida nämä oletukset ja kuvata, mitä tietoja käytettiin oletuksen tekemiseen ja miten se vaikuttaa päästölaskelmaan.

Mikä on scope 4?

World Resources Institute on esitellyt uuden konseptin nimeltään "scope 4 -päästöt". Nämä päästöt ovat niitä, jotka vältetään organisaation toiminnan tai organisaation myymien tuotteiden ja palvelujen kautta, joita joskus kutsutaan "vältetyiksi päästöiksi" tai "avoided emissions".

Esimerkki scope 4 -päästöistä on, jos organisaatio myy tavaran tai palvelun, jonka avulla muut voivat tehdä työtä kotona sen sijaan, että matkustaisivat töihin. Scope 4 -päästöjen raportointi ei ole pakollista ja sen tekeminen vaatii usein monimutkaisia oletuksia vaihtoehtoisista vaikutuksista ja raja-arvoista. On kuitenkin hyvä, että organisaatio ymmärtää mahdollisen positiivisen vaikutuksen, joka sen tuotteiden käytöllä voi olla ilmastoon.

Mikä on GHG?

GHG-protokolla, tai Greenhouse Gas Protocol, on kansainvälisesti tunnustettu standardi siitä, miten yritysten ja organisaatioiden tulisi mitata ja raportoida kasvihuonekaasupäästöjään. Se kehitettiin yhteistyössä World Resources Institute (WRI) ja World Business Council for Sustainable Development (WBCSD) toimesta auttamaan yrityksiä laskemaan ja käsittelemään kasvihuonekaasupäästöjään.

Protokolla sisältää useita standardeja ja työkaluja, mutta tunnetuimpia ovat ne, jotka liittyvät yritysten kasvihuonekaasuraportointiin. Nämä sisältävät:

• Yritysstandardi: Tämä standardi käsittää scope-alueet 1 ja 2 ja sisältää vaatimukset siitä, miten yritykset mittaavat oman toimintansa ja ostetun energian päästöjä.
• Arvoketjustandardi (scope 3): Tämä standardi sisältää vaatimukset siitä, miten yritykset mittaavat arvoketjun muista lähteistä tulevia päästöjä, kuten toimittajien ja niiden tuotteiden käytön.
• Projektistandardi: Tämä standardi tarjoaa ohjeita siitä, miten mitataan tiettyjen projektien tai toimenpiteiden päästöjä vähentävät vaikutukset.

Miten lasketaan hiilidioksidipäästöt?

Yrityksen hiilidioksidipäästöjen laskeminen voi olla monimutkainen prosessi, joka vaatii yksityiskohtaisten tietojen saatavuutta, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Yleisesti ottaen se sisältää kaikkien olennaisten hiilidioksidipäästölähteiden tunnistamisen, kunkin lähteen päästöjen mittaamisen, ja näiden yhteenlasketun summan kokonaispäästöjen toteamiseksi.

Näin voit edetä askel askeleelta:

1. Tunnista lähteet: Päästölähteesi vaihtelevat toimintasi tyypin mukaan. Ne voivat sisältää kaiken fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ajoneuvoissa ja rakennuksissa, prosessipäästöistä teollisuustuotannossa aina yrityksen tuotteiden ja palveluiden ostamisen ilmastovaikutuksiin.
2. Kerää data: Jokaiselle päästölähteelle tarvitset dataa siitä, kuinka paljon käytät tiettyä resurssia tai kuinka paljon suoritat tiettyä toimintaa. Tämä voi olla polttoaineen kulutuksen määrä, ajoneuvojen ajokilometrit, tuottamasi jätteen määrä jne.
3. Käytä päästökertoimia: Muuttaaksesi tietosi hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO2e) tarvitset päästökertoimia. Nämä ovat tieteellisesti vahvistettuja arvoja, jotka edustavat päästöjen määrää yksikköä kohti tiettyä toimintaa tai resurssin käyttöä. Päästökertoimet voivat vaihdella erityisolosuhteiden mukaan ja ne ovat saatavilla useista lähteistä, mukaan lukien ympäristöviranomaiset ja kansainväliset organisaatiot, kuten YK:n ilmastonmuutospaneeli (IPCC).
4. Laske päästöt: Kertomalla käyttötietosi relevantilla päästökertoimella saat päästösi CO2e-muodossa. Laske sitten kaikki nämä arvot saadaksesi kokonaispäästöt.
5. Todenna ja raportoi: On tärkeää tarkistaa laskelmat varmistaaksesi, että ne ovat oikeita ja täydellisiä. Saatat myös joutua raportoimaan päästösi viranomaisille, sijoittajille ja muille sidosryhmille.

Huomaa, että tämä on vain perusopas ja että tarkat menetelmät voivat vaihdella erityisolosuhteiden ja vaatimusten mukaan.

Mitä kuuluu scope 1:een?

GHG-protokollan scope 1 sisältää kasvihuonekaasujen suorat päästöt, jotka johtuvat organisaation tai toiminnan omista lähteistä ja toiminnoista. Scope 1 -päästöt sisältävät seuraavat kategoriat:

• Fossiilisten polttoaineiden poltto: Tämä sisältää päästöt, jotka syntyvät fossiilisten polttoaineiden poltosta, joita organisaatio käyttää. Tämä voi sisältää päästöjä öljyn, kivihiilen, maakaasun tai dieselin käytöstä lämmitykseen, sähköntuotantoon tai kuljetustarkoituksiin.
• Prosessipäästöt: Tämä sisältää päästöt, jotka syntyvät tiettyjen prosessien osana organisaation toiminnassa Esimerkkejä prosessipäästöistä voivat olla kemiallisista reaktioista syntyvät päästöt, teollisen tuotantoprosessin päästöt tai jätteenkäsittelyn päästöt.
• Ajoneuvot ja kuljetukset: Tämä käsittää päästöt, jotka aiheutuvat organisaation ajoneuvoista ja toimintaan liittyvistä kuljetuksista. Ne voivat olla  päästöjä yritysautoista, kuorma-autoista tai muiden ajoneuvojen kuljetuksista, jotka yritys omistaa ja jotka liittyvät liiketoimintaan.
  
  

Mitä kuuluu scope 2:een?

GHG-protokollan scope 2 sisältää kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat suoraan yhteydessä organisaation tai toiminnan energiankäyttöön. Se kattaa erityisesti päästöt, jotka syntyvät ostetun sähkön, höyryn, lämmön tai viilennyksen tuotannossa.

• Ostetun sähkön päästöt: Päästöt, jotka syntyvät organisaation ostaman ja käyttämän sähkön tuotannosta. Se voi sisältää päästöt hiilivoimaloista, maakaasulaitoksista tai muista energialähteistä.
• Ostetun lämmön päästöt: Päästöt, jotka syntyvät ostetun lämmön tuotannosta, jota organisaatio käyttää. Ne voivat olla päästöjä kaukolämmöstä tai öljyllä tai kaasulla tuotetusta lämmöstä.
• Ostetun kylmän päästöt: Päästöt, jotka syntyvät ostetun kylmän tai jäähdytysjärjestelmien tuotannossa, joita organisaatio käyttää. Tämä voi sisältää päästöt jäähdytyslaitoksista, ilmastointijärjestelmistä tai erilaisilla energialähteillä toimivasta kylmätekniikasta.

Mitä kuuluu scope 3:een?

GHG-protokollan scope 3 sisältää epäsuorat kasvihuonekaasujen päästöt, jotka liittyvät organisaation tai toiminnan arvoketjuun. Scope 3 -päästöt sisältävät seuraavat kategoriat:

• Ostettujen tavaroiden ja palvelujen päästöt (upstream): Tämä sisältää päästöt, jotka syntyvät organisaation hankkimien tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Se voi kattaa päästöt raaka-aineiden hankinnasta, valmistuksesta, tuotteiden kuljetuksesta ja jätteenkäsittelystä.
• Myytyjen tuotteiden käytön päästöt (downstream): Tämä kattaa päästöt, jotka syntyvät, kun organisaation tuotteita käyttävät asiakkaat tai muut toimijat. Se voi sisältää päästöjä polttoaineen poltosta, energiankäytöstä tai jätteenkäsittelystä liittyen tuotteiden käyttöön.
• Kuljetusten päästöt (upstream ja downstream): Tämä sisältää päästöt, jotka syntyvät organisaation toimintaan liittyvien tavaroiden ja palveluiden kuljetuksissa. Se voi olla päästöjä raaka-aineiden kuljetuksesta tuotantolaitoksille, valmiiden tuotteiden jakelusta asiakkaille tai liike- ja työmatkoista.
• Jätteenkäsittelyn päästöt: Tämä kattaa päästöt, jotka syntyvät organisaation tuottaman jätteen käsittelystä. Se voi sisältää päästöt kaatopaikoilta, jätteenkäsittelyjärjestelmistä tai kierrätyksestä.
• Sijoitusten päästöt: Tämä sisältää päästöt, jotka syntyvät organisaation sijoitusten seurauksena, esimerkiksi energiayhtiöihin tai suurten päästöjen teollisuusyrityksiin.

Kumpi laskentamenetelmä, GHG Protocol vai ISO-standardi?

Yrityksen hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi käytetään usein joko GHG Protocolia (Greenhouse Gas Protocol) tai ISO 14064-standardia (International Organization for Standardization).

GHG Protocol: Tämä on käytetyin kansainvälinen standardi kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiseen ja raportointiin. GHG Protocol tarjoaa viitekehyksen kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen ja määrittelee scope 1-, 2- ja 3-päästöt. GHG Protocolia käytetään usein perustana kansallisille ja alueellisille kasvihuonekaasujen ohjelmille.

ISO 14064 -standardi: Tämä standardi tarjoaa kansainvälisesti hyväksytyn viitekehyksen kasvihuonekaasujen päästöraporttien suunnittelulle, kehittämiselle, hallinnoinnille, raportoinnille ja varmentamiselle. ISO 14064 on jaettu kolmeen osaan: ISO 14064-1 (organisaatiotasolla), ISO 14064-2 (projektitasolla) ja ISO 14064-3 (validointi ja todentaminen).

Näiden kahden menetelmän välisen valinnan määrää yrityksen tarpeet, resurssit ja viranomaisten tai muiden sidosryhmien asettamat vaatimukset. On huomionarvoista, että näitä kahta standardia voidaan käyttää yhdessä ja että ne täydentävät toisiaan. GHG Protocol tarjoaa yksityiskohtaisempia ohjeita kasvihuonekaasujen päästöjen laskemiseen, kun taas ISO 14064 tarjoaa ohjeita päästötietojen validointiin ja todentamiseen. Monissa tapauksissa yritykset käyttävät GHG Protocolia päästöjensä laskemiseen ja noudattavat sitten ISO 14064 -standardia raportoinnin todentamiseksi.