Lepakoiden liikkeiden ymmärtäminen merellä on tärkeää. Se auttaa pienentämään niiden törmäysriskiä tuuliturbiinien siipiin ja varmistaa uusiutuvan energian tuotannon merellä.
Tiesitkö, että lepakot lentävät pitkiä matkoja avomerellä? Todennäköisesti et. Useimmat ihmiset nimittäin uskovat, että lepakot pysyttelevät pesissään maalla, mistä ne myös löytävät ravintonsa.
Useat lepakkolajit lentävät merelle etsimään ravintoa, kun taas toiset tekevät pitkiä muuttolentoja merten yli. Esimerkiksi osa Nathusius’ pipistrelle -populaatiosta tekee muuttomatkan Suomesta Iso-Britanniaan ja kohtaa matkallaan merituulipuistoja Itämerellä, Tanskan salmissa ja Pohjanmerellä altistuen törmäysriskille tuuliturbiinien siipien kanssa.
Lepakoiden kartoitus laajalla merialueella
Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa tehdyt tutkimukset ovat antaneet paljon tietoa lepakoista, niiden käyttäytymisestä ja törmäyksistä tuulivoimaloiden siipiin maalla, mutta merellä lepakoista ei tiedetä yhtä paljon.
Siksi Vattenfall auttoi vuonna 2022 käynnistämään Kattegat West Baltic Bats -projektin, joka tutkii lepakoita laajalla alueella Tanskan pohjoisosista aina Itämerelle Bornholmin itäpuolelle ja Saksan rannikolle.
- Meihin ottivat yhteyttä konsultit, jotka olivat tekemässä omia tutkimuksiaan lepakoista Tanskan energiaviranomaisille samalla kun me teimme lepakkotutkimuksia useissa tuuliprojekteissa Ruotsissa, kertoo ympäristöasiantuntija Bjarke Laubek Vattenfallilta.
- Tarjouduimme ottamaan projektin koordinaatiovastuun standardoimalla menetelmiä ja asentamalla lisää laitteistoa täydentämään pohjoisen Kattegatin kattavuudessa olevaa aukkoa. Tämä antoi meille ainutlaatuisen mahdollisuuden saada yleiskuva lepakoista meriympäristössä.
Siivelliset nisäkkäät
Lepakot ovat nisäkkäitä, jotka elävät pitkään ja lisääntyvät hitaasti. Ne saavat yleensä yhden tai kaksi poikasta kerrallaan ja ovat populaation suhteen merkittävästi herkempiä kuolleisuudelle kuin muut lajit. Siksi ne ovat myös EU:n erityissuojelua vaativien eläinten listalla.
Mutta millaista erityissuojelua lepakot todella tarvitsevat? On tärkeää varmistaa, että toimenpiteet, joita toteutetaan uusiutuvan merellisen sähköntuotannon ja lepakoiden tehokkaan suojelun välillä, ovat sopusoinnussa keskenään.
- Lepakot eivät lennä sateessa, tai kun on liian tuulista tai liian kylmää, selittää Bjarke Laubek.
- Ja tiedämme, että ne lentävät vain yöllä, ja vain kesällä ja joillakin muuttojaksoilla. Tästä syystä on erittäin tärkeää harkita tuuliturbiinien pysäyttämistä tiettyinä aikoina. Itse asiassa on havaittu, että merellä sijaitsevien tuuliturbiinien pysäyttäminen silloin kun lepakot lentävät usein, voi vähentää törmäyksiä 60–90 prosenttia. Lepakoiden käyttäytymisestä merellä tiedetään kuitenkin vähän. Jotkut niistä lentävät matalalla veden pinnan yläpuolella eikä niillä ole suurta riskiä osua tuuliturbiineihin, kun taas toiset lentävät korkeammalla ja ovat suuremmassa vaarassa.
Vattenfall pysäyttää säännöllisesti tuulivoimalat Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa sekä sulkee Alankomaissa suuren merituulipuiston tietyt turbiinit. Nämä toimenpiteet perustuvat aiempiin tutkimuksiin maalla sijaitsevista tuulivoimaloista. Mutta merituulivoiman osuuden kasvaessa on tärkeää ymmärtää, mitä merellä tapahtuu; kuinka paljon ja mitä lepakkolajejea siellä tavataan, maantieteelliset erot, vuodenaikojen ja päivien sisäiset vaihtelut, käyttäytyminen ja ennen kaikkea se, miten kaikki tämä liittyy säähän.
Lepakoiden kutsuäänet
- Projektin aikana olemme keränneet dataa koko vuoden 2023 ajan ultraäänitunnistimien avulla poijuilla, mastoilla, majakoilla ja tuuliturbiineilla, kertoo Bjarke Laubek.
- Laitteisto tallentaa lepakkojen kutsu- ja kaikuluotausäänet niiden etsiessä ravintoa. Sen avulla voimme selvittää, ovatko ne vain ohikulkumatkalla vai ovatko ne tuuliturbiineilla etsimässä ravintoa.
Lepakot tuottavat korkeataajuisia ääniä, jotka kantautuvat lyhyemmän matkan kuin matalataajuiset äänet, siten niitä voidaan havaita vain lyhyillä etäisyyksillä - jopa vain 20–80 metriä, lajista riippuen. Uusissa tuuliturbiineissa, joissa on 130 metriä pitkät lavat, kattavuus on rajallinen mikrofonien sijaitessa alhaalla, minkä vuoksi on tarpeen sijoittaa tunnistimia myös korkeammalle. Tämän vuoksi laitteita on asetettu sekä perustukseen että tuuliturbiinien huipulle, jotta voitaisiin kuunnella, onko lepakoiden toiminnassa ja käyttämissä äänissä eroja - yrittävätkö ne navigoida, löytää ravintoa vai vain seurustella.
Vertailemalla poijuilla tehtyjä tallenteita tuuliturbiineilla tehtyihin tallenteisiin toivotaan saatavan lisätietoa siitä, pelästyvätkö muuttolinnut turbiineja, hakeutuvatko ne niiden läheisyyteen vai muuttavatko ne peräti lentosuuntaansa, kun näkyvyys on huono, kuten jotkut muuttolinnut tekevät.
- On viitteitä siitä, että kesäaikaan jotkut paikalliset lepakkopopulaatiot Baltian ja Kattegatin alueella seuraavat ravintoaan merelle suurin joukoin niinä lämpiminä, tyyninä kesäiltoina, kun hyönteisiä on runsaasti. Projektissa haluamme selvittää, kuinka kauas rannikolta lepakot lentävät. Esimerkiksi, jos ne lentävät enintään 20 kilometrin päähän rannikolta kolmena-neljänä iltana vuodessa ja tietyissä sääolosuhteissa, olisi mahdollista laatia ohjeet voimalaitoksen seisokkien ajaksi näinä ajanjaksoina, kertoo Bjarke Laubek.
Yöperhosen ultraääni häiritsee lepakoiden tutkaa
Vaihtoehtona tuulivoimalan seisokeille Yhdysvalloissa on kokeiltu lepakkojen tutkasignaalien häirintää ultraäänellä, jotta ne pysyisivät loitolla tuuliturbiineista. Jotkut yöperhoset pystyvät häiritsemään lepakoiden tutkasignaaleja niin, etteivät lepakot näe niitä, ja eräs amerikkalainen yritys hyödyntää tätä lähettämällä paljon ääntä taajuusalueella, jossa lepakot näkevät ravintonsa. Jos ravintoa ei ole tarjolla, ei tuuliturbiinin ympärillä lentäminen houkuttele. Tämän järjestelmän ongelma on kuitenkin se, että korkeataajuinen ääni häviää nopeasti täälläkin, joten ei ole helppoa asettaa koko roottorivyöhykkeen kattavaa laitteistoa.
- Tänä vuonna testaamme Alankomaissa lämpökamerajärjestelmää, joka näkee, miten ja missä määrin lepakot lentävät tuuliturbiinien ympärillä sekä havaitsee törmäykset automaattisesti. Voimme verrata tuloksia saman tuuliturbiinin äänitallenteisiin, jotta saamme paremman käsityksen siitä, miten laaja äänitietokantamme todella heijastaa lepakoiden todellista läsnäoloa ja mitä voimme päätellä näistä tiedoista.
Käytännön kokemus osoittaa, että säätilalla on suuri merkitys lepakoiden aktiivisuuteen ja sitä kautta tuuliturbiinien toiminnallisiin säätöihin. Ruotsin Kriegers Flak -tuulivoimapuiston rajoitusvaatimukset perustuvat pelkästään sääolosuhteisiin tiettyinä ajanjaksoina, ja ne on määritelty maalla sijaitsevien tuulivoimaloiden perusteella. Tanskan tuulivoimapuistoon asennetut tunnistimet osoittavat, ettei alueella ole lepakoita puolet siitä ajasta, jolloin seisokkia vaaditaan.
- Ei ole hyvä idea menettää tuulivoimantuotantoa sellaisen asian vuoksi, jolla ei ole sitä vaikutusta, jota tavoittelemme, selittää Bjarke Laubek.
Tulokset ratkaisevia merituulivoimalle
Vattenfall pyrkii vaikuttamaan positiivisesti niiden alueiden biodiversiteettiin, joilla se toimii, ja tämä on mahdollista vain investoimalla tutkimukseen ja tiedonkeruuseen, kuten nyt tehdään lepakkokartoituksessa Tanskan vesillä.
Projekti ei ole vielä edennyt analyysivaiheeseen, mutta valtava määrä dataa odottaa asiantuntijoiden, etenkin tilastotieteilijöiden, analysointia. On tapauksia, joissa lupa tuuliturbiinien asentamiseen on evätty lepakoiden vuoksi. Nyt tekeillä oleva tutkimus auttaa varmistamaan, että merellä sijaitsevat tuulipuistot voidaan rakentaa ja niitä voidaan operoida tavalla, joka paitsi mahdollistaa lepakoiden suojelun myös merituulivoiman käytön.
- Vattenfallin biodiversiteettiohjelmassa on varattu rahoitusta tämän kaltaisiin tutkimuksiin. Se on äärimmäisen tärkeää kokonaiskuvan saamiseksi, sen sijaan että jokainen projekti vastaisi yksittäisistä tutkimuksista yhden tuulipuiston osalta.
Ensimmäisiä tuloksia odotetaan loppuvuodesta ja vuoden 2025 alkupuoliskolla.
|
Kattegat West Baltic Bats Project Vattenfallin lisäksi projektissa ovat mukana Energinet, Tanskan energiavirasto sekä WSP, Pennen & Sværdet ja EnviroPlanning, jotka suorittavat kenttätyötä ja analysoivat äänitiedostoja. |
Lähde: The EDIT: Are bats and wind turbines a viable cocktail at sea?
