Kuten kaikkiin kauppoihin, myös sähkökauppaan liittyy riskejä. On houkuttelevaa ajatella, että ostaessasi sähköä kiinteällä hinnalla, riski häviäisi, mutta tosiasiassa sähkönmyyjä on vain ottanut riskit kantaakseen.
Asiakkaana voit myös päättää vastata osasta tai kaikista riskeistä itse, mutta silloin tarvitset aikaa ja osaamista riskienhallintaan. Mitä riskejä yrityksesi tai sähkönmyyjäsi sitten joutuu käsittelemään? Seuraavassa käsitellään sähkökaupan riskejä ja mitä ne pitävät sisällään.
Tasevastuuta koskeva riski
Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla jokaisen sähkönmyyjän vastuulla on etukäteen suunnitella ja raportoida asiakkaidensa käyttämä sähkömäärä Suomen kantaverkko-operaattorin, Fingridin, ylläpitämään tasepalvelujärjestelmään. Kulutusennusteet ja asiakkaiden toteutunut sähkönkulutus poikkeavat kuitenkin aina toteutuneesta. Näin syntyy toteutuneen kulutuksen yli- tai alijäämää, ja tähän kohdistuu volyymimaksu, josta vastaa usein myyjä. Mitä paremmin sähkönmyyjä ennustaa sähkönkulutuksen, sitä alhaisemmat ovat Fingridin veloittamat tasepoikkeamamaksut, ns. volyymimaksut.
Sähkön hintaan liittyvä riski
Fyysisen sähkön hinta seuraavalle päivälle määräytyy vuorokausimarkkinoilla Nord Pool -sähköpörssissä. Toimijat lähettävät edellisenä päivänä tarjoukset sähköpörssiin, missä tarjousten perusteella suljetussa huutokaupassa muodostetaan sähkön markkina- eli spot-hinta. Eri tuntien hintaerot ovat suuria.
Jos haluat suojautua sähkön spot-hinnan vaihteluita vastaan, vähentää hintariskejä ja luoda ennustettavuutta sähkön hintaan, voit ostaa sähköfutuureja. Sähköfutuureja ostamalla yritys varmistaa oikeuden ostaa sähköä tulevaisuuteen tiettyyn hintaan tietyn jakson ajan. Sähköfutuuri lasketaan kuitenkin tuntikohtaisesti, sinulla on siis oikeus ostaa sama määrä sähköä samaan hintaan kaikkina vuorokauden tunteina. Sähkön kulutus kuitenkin vaihtelee eri kellonaikojen, viikonpäivien ja vuodenaikojen mukaan, siitä syystä asiakaskohtaisen sähkön hankintasuunnitelman laatiminen on tärkeää.
Yritys voi päättää itse, missä laajuudessa se haluaa kantaa sähkön hintaan liittyvät riskit itse ja minkä osuuden se haluaa kiinnittää etukäteen sähköfutuureilla. Vaihtoehtoisesti sähkön voi ostaa kiinteään hintaan ja siirtää riskin sähkönmyyjälle.
Aluehintariski
Eri maiden välillä on rajallinen määrä siirtokapasiteettia. Myös tuotantomuodot ja -määrät vaihtelevat maittain. Tästä johtuu, että eri hinta-alueiden hinnat eroavat toisistaan. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Suomessa on vain yksi hinta-alue, kun esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa niitä on useita.
Sähkön ostajat ja sähkön tuottajat jättävät päivittäin tarjouksensa sähköpörssissä ja ilmoittavat, kuinka paljon sähköä ne ovat halukkaita ostamaan tai myymään tiettyyn hintaan tunti tunnilta seuraavana päivänä. Näiden tarjousten perusteella määrittyvää hintaa kutsutaan systeemihinnaksi.
Kun systeemihinta on määräytynyt, katsotaan, voidaanko myytävää sähköä siirtää ostajille näiden haluamat määrät. Jos sähkön kysyntä alueella on suurempi kuin mitä sinne voidaan siirtokapasiteetin mukaan siirtää, tarjoukset ja hinnan määritys tehdään uudelleen. Silloin asetetaan spot-hinta jokaiselle maantieteelliselle hinta-alueelle. Jos kysyntä alueella on tarjontaa suurempi, sähkön hinta voi siellä olla systeemihintaa suurempi.
Jos olet ostanut systeemisähköjohdannaisia, joudut maksamaan ylimääräistä, kun spot-hinta on korkeampi alueella, jonne haluat sähkön toimitettavaksi. Aluehintaeroriskiltä voi suojautua hankkimalla lisäksi aluehintaerojohdannaisia tai tekemällä suojaukset suoraan kyseisen alueen aluehinnalla.
Likviditeettiriski
Sähköjohdannaisten kauppa sähköpörssissä toimii aivan kuten muissakin pörsseissä: näet mihin hintaan sähköfutuureja on viimeksi myyty. Tavoittelemasi tuotteen hinnasta ja saatavuudesta tulevaisuudessa et voi kuitenkaan olla täysin varma. Kun suunnittelet hinnan suojausta, lasket sen varaan, että voit ostaa sähköfutuureja markkinahintaan. Mutta mitä tapahtuu, kun tuot pörssiin määrän, jonka haluat ostaa? Onko silloin riittävästi johdannaisia myytävänä samaan hintaan?
On olemassa riski, että saatavilla olevien sähköjohdannaisten määrä on pienempi. Tätä kutsutaan likviditeettiriskiksi. Systeemijohdannaisten kanssa sitä ilmenee vähemmän, mutta aluehintaerojohdannaisten kohdalla se on syytä ottaa huomioon. Kiinteähintaisella sähkösopimuksella tai tekemällä fyysisiä sähkön hintakiinnityksiä voit siirtää likviditeettiriskin sähkönmyyjän vastuulle.
Volyymiriski
Jos suojaat sähkön hintaa, sinun on valittava, kuinka suuri osuus volyymistä hintasuojataan. Sähkön kulutus voi kuitenkin sekä kasvaa että vähentyä, ja silloin syntyy ero hintasuojatun volyymin ja todellisen kulutuksen välille.
Jos joudut ostamaan enemmän sähköä kuin olet hintasuojannut, maksat siitä voimassa olevan tuntihinnan eli spot-hinnan. Jos todellinen käyttö jää pienemmäksi, ylimäärä on myytävä pois spot-hintaan. Arvioidun sähkönkulutuksen tarkka ennuste on siksi tärkeä. Jos päätät hintasuojata sähköjohdannaisilla, volyymiriski on sinulla. Vaihtoehtoisesti voi sopia kiinteän hinnan sähkönmyyjän kanssa, jolloin tämä vastaa riskistä.
Volyymiriski pätee vain silloin, kun tehdään fyysisiä tasatehoisia hinnankiinnityksiä tai finanssisuojauksia. Muilla fyysisillä salkunhoitoratkaisuilla volyymiriski on kokonaan tai osittain siirretty sähkönmyyjälle.
Sähkökaupan riskienhallinta
Mitä riskejä kannattaa ottaa itse ja mitkä kannattaa jättää sähkönmyyjälle? Tämä on tärkeä ratkaisu sähkön hankinnan osalta. Sähkönmyyjä vastaa aina tietyistä riskeistä, kuten tasevastuuta koskevasta riskistä. Muiden riskien, esimerkiksi sähkön hintaan liittyvän riskin osalta, valittavana on eritasoisia riskejä. Sähkömarkkinoiden riskeille on yhteistä, että niiden hallinta edellyttää asiantuntemusta. Jos aiot hallita riskejä itse, sinulla on oltava siihen osaamista ja aikaa.
Nyt kun tiedät mitä riskejä sähkökauppaan sisältyy, tulee sinun myös tietää, miten niitä käsitellään. Me kerromme sinulle, miten riskienhallinta käytännössä sujuu ja mitä riskejä sinun tulee ottaa huomioon yrityksesi sähkön hankinnassa. Lue blogi Hallitsetko sähkökaupan riskit?