On vaikea kuvitella elämää ilman sähköä, lämpöä ja valaistusta kodeissa ja työpaikoilla. Mutta ennen kuin tähän on tultu, on tarvittu roppakaupalla rohkeita ja innovatiivisia ihmisiä, tutkimusta sekä onnistuneita läpimurtoja.
Valaistus- ja lämmitystekniikka on kehittynyt huomattavasti 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kyky tuottaa sähköä, siirtää sitä pitkiä matkoja ja hyödyntää ja varastoida energiaa johti teolliseen vallankumoukseen 1800-luvulla, ja kehitys jatkuu tänä päivänä - erityisesti korvattaessa fossiilisia polttoaineita.
Kokosimme yhteen joukon tärkeitä virstanpylväitä matkalla kohti nykypäivän energiateknologiaa:
1835: Tasainen sähkövalo
Skotlantilainen James Bowman Lindsay oli vuonna 1835 ensimmäinen, joka pystyi esittelemään sähköisen valonlähteen, joka paloi keskeytyksettä. Tunnetumpi Thomas Edison paransi hehkulamppua huomattavasti muutama vuosikymmen myöhemmin, ja 1800-luvulla oli muitakin keksijöitä, jotka työskentelivät teknologian parissa, mutta monien mielestä Bowman Lindsayn malli on ensimmäinen.
1878: Vesivoima
William George Armstrong oli keksijä Pohjois-Englannissa, ja hänen talonsa, Cragside, on sanottu olleen maailman ensimmäinen, joka sai sähköä vesivoimasta. Armstrong käytti turbiinitekniikkaa läheisten järvien vedellä.
1882: Voimalaitos
Sähkön mahdollisuudet kasvavat luonnollisesti paljon suuremmiksi, jos sitä voidaan jakaa useammille käyttäjille. Thomas Edison loi ensimmäisen voimalaitoksen Lontoossa vuoden 1882 alussa ja samana vuonna myös New Yorkissa.
1890: Kolmivaihetekniikka
1800-luvun lopulla sähköä ei voitu jaella pitkiä matkoja, ja tehtaiden oli oltava voimalaitosten yhteydessä. Mutta Jonas Wenström ja Ernst Danielson keksivät kolmivaihetekniikan, ja vuonna 1893 Asea saattoi rakentaa maailman ensimmäisen kaupallisen kolmivaihesiirron Hällsjön vesivoimalaitoksen ja Grängesbergin kaivosten välillä.
1913: Aurinkovoima
Amerikkalainen keksijä ja insinööri Frank Shuman rakensi maailman ensimmäisen aurinkovoimalan vuonna 1913 Maadissa, Egyptissä, joka oli osa brittiläistä imperiumia. Hän tiesi hiilen polttamisen terveysriskit ja kirjoitti vuonna 1914: "Olen varma yhdestä asiasta, ja se on, että ihmiskunnan on lopulta käytettävä voimaa suoraan auringosta tai palattava barbaariuteen."
1947-1949: Hydraulinen murtuminen (fracking)
Vuonna 1947 Haliburton-niminen yritys sai aikaan ensimmäisen hydraulisen murtumisen Kansasissa, Yhdysvalloissa. Hydraulinen murtuminen on fyysinen ilmiö, joka aiheuttaa halkeamia ja laajenee kalliomassaan tai maaperään kohonneen vedenpaineen vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin ilmiö toteutettiin ensi kertaa kaupallisesti. Hydraulista murtumista käytetään pääasiassa öljyn ja maakaasun tuotantoon.
1954: Ydinvoima
Obninskin ydinvoimalaitos Etelä-Venäjällä oli vuonna 1954 ensimmäinen, joka liitettiin sähköverkkoon. Itse asiassa kaupunki rakennettiin voimalaitosta varten eikä päinvastoin. Loviisan ydinvoimalaitos on Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos. Loviisan ydinvoimalaitoksella on kaksi voimalaitosyksikköä, joista Loviisa 1 aloitti tuotannon vuonna 1977 ja Loviisa 2 vuonna 1980.
1980: Tuulivoima
1980-luvun lopulla asennettiin 20 tuuliturbiinia, josta jokaisella oli tehoa 30 kW, New Hampshireen, Yhdysvaltoihin. Se oli merkittävä hetki tuulivoimalle, mutta jo vuonna 1978 Tanskassa rakennettiin Tvindkraft-tuulivoimala, joka toimitti paikallisille kouluille sähköä ja jolla oli suurempi kapasiteetti kuin tuon ajan kaupallisilla tuulivoimaloilla.
2014-2022: Fuusiovoima
Amerikkalainen tutkimuskeskus, Lawrence Livermore National Laboratory Kaliforniassa, on ollut kahden suuren fuusioteknologian läpimurron takana, vaikka paljon on vielä tehtävää ennen kuin tekniikkaa voidaan käyttää energiantuotantoon suuremmassa mittakaavassa. Vuonna 2014 oli ensimmäinen kerta, kun reaktiosta saatiin enemmän energiaa kuin mitä tarvittiin lämmittämiseen ja fuusiopolttoaineen luomiseen. Ja kahdeksan vuotta myöhemmin saatiin enemmän energiaa kuin mitä tarvittiin koko reaktioon.
