Viime vuonna Ruotsissa kuljetettiin ennätysmäärä ankeriaita Vänern-järvestä mereen. Tällä kertaa niiden 7 000 kilometrin matkaa kohti kutualueita Sargassomerellä seurataan tarkasti satelliittien avulla.
Ankerias on erittäin uhanalainen, ja se on Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton punaisella listalla oleva laji. Ankeriaan vähenemiseen on useita mahdollisia syitä, kuten liiallinen kalastus, vaellusesteet, kuten vesivoimalaitokset tai kastelupadot, luonnollisten elinympäristöjen väheneminen, muuttuvat merivirrat ja lajia vaivaavat sairaudet. Vuodesta 2011 alkaen Vattenfall on osallistunut Ruotsissa toteutettavaan hankkeeseen, joka pyrkii vahvistamaan ankeriaskantaa. EU:n suurimmassa järvessä, Vänernissä, tämä tarkoittaa ankeriaiden pyydystämistä niiden saavutettua sukukypsyyden. Se tapahtuu yleensä 15–20 vuoden iässä, ja tällöin ne tunnetaan hopea-ankeriaina.
Ankeriaat kuljetetaan erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellulla "Eels on Wheels" -kuljetusautolla Göta-joen alajuoksulle. Viimeisen vesivoimalaitoksen, Lilla Edetin, alapuolella ankeriaat vapautetaan jälleen. Sieltä ne lähtevät matkaamaan 7 000 kilometriä kutupaikoilleen Pohjois-Atlantin Sargassomerelle.
Vattenfall ostaa jopa 90 prosenttia Vänern-järvellä pyydystetyistä hopea-ankeriaista kalastajilta ja vapauttaa ne lisääntymään sen sijaan, että ne päätyisivät ihmisten ruokapöytään.
Vuonna 2023 tehtiin uusi ennätys, kun yli 13 000 ankeriasta siirrettiin vesivoimalaitosten ohi Göta-joessa. Vuosien mittaan yli 130 000 näistä pitkulaisista kaloista on käyttänyt "Eels on Wheels" -kuljetusta.
- On ilahduttavaa, että nämä "Eels on Wheels" kuljetukset toimivat niin hyvin. Tämä on teollisuuden oma aloite, ja tutkimukset osoittavat, että kuljetuksilla tuetaan ankeriaskannan vahvistumista, sanoo Erik Sparrevik, Vattenfallin ympäristöasiantuntija.
Seurataan satelliittien avulla
Vuonna 2023 useille ankeriaille asennettiin satelliittilähettimet yhteistyössä Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) kanssa. Lähettimet kiinnitetään ankeriaiden selkään niiden pyydystämisen yhteydessä, ja ne tallentavat kalojen liikkeet. Tietyn ajanjakson jälkeen lähetin irtoaa ankeriaasta ja nousee pintaan, jolloin kerätyt tiedot voidaan lähettää satelliitin kautta tutkijoille. Tällä tavalla ankeriaiden matkaa kohti Sargassomerta voidaan seurata.
Samankaltainen tutkimus satelliittilähettimillä tehtiin vuonna 2011. Se osoitti muun muassa, että ruotsalaiset ankeriaat eivät ui Sargassomerelle lähintä reittiä Englannin kanaalin kautta. Sen sijaan ne suuntaavat pohjoiseen, kiertävät Shetlannin saaret ja kääntyvät sitten etelään Azorien suuntaan. Tuolloin lähettimien paristot kestivät vain kolme kuukautta, mikä riitti seuraamaan ankeriaiden liikkeitä Irlannin edustalle asti. Nyt paristojen kapasiteetti on moninkertainen, ja tutkijat toivovat, että tämä tutkimus tuottaa paljon enemmän tietoa.
- Ankerias on kiehtova olento ja on niin paljon, mitä emme vielä tiedä siitä. Kukaan ei ole aiemmin seurannut ankeriaita koko matkalta Ruotsista Sargassomerelle. On erittäin mielenkiintoista saada tämän tutkimuksen tulokset syksyllä, sanoo Erik Sparrevik.
