Tanskan rannikon tuntumassa sijaitseva Vesterhav Syd on yksi Vattenfallin merituulipuistoista. Se tuottaa paitsi fossiilivapaata sähköä, myös ruokaa merilevän muodossa. Merilevästä valmistetut snacksit ovat niin hyviä, että Samuel L. Jackson – ikoninen näyttelijä ja Vattenfallin uusimman kampanjan keulakuva – kuvailee niitä sanoilla: ”some serious gourmet sh*t”.
Fossiilivapaa sähkön tuotanto vaatii tilaa aurinko- ja tuulivoimaloille. Miten näitä alueita voisi hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti energiantuotannon lisäksi? Tästä kysymyksestä sai alkunsa WIN@sea-hanke. Vattenfallin Tanskassa sijaitsevat merituulipuistot Kriegers Flak ja Vesterhav Syd tuottavat jo fossiilivapaata sähköä – mutta voisivatko ne tarjota myös jotain muuta?
Tilankäytön tehostaminen
Annette Bruhn, Århusin yliopiston tutkija ja merilevän sekä merilevän viljelyn asiantuntija, oli vuosia yrittänyt vakuuttaa merituulivoimayhtiöitä mahdollisuudesta yhdistää sähkön tuotanto ja merilevän sekä sinisimpukoiden viljely. Vasta lähestyessään Vattenfallia hän onnistui.
Bruhn ja hänen tiiminsä ovat nyt vetäneet WIN@sea-hanketta Tanskan Kriegers Flakissa yli
puoliväliin sen nelivuotisesta kestosta – ja viime vuonna projektiin liitettiin myös Vesterhav Syd. WIN@sea keskittyy älykkääseen tilankäyttöön alueilla, joita jo käytetään ja jotka siten vaikuttavat luontoon – tavoitteena saada aikaan mahdollisimman monia luonnon kannalta myönteisiä asioita. Tätä kutsutaan marine multi-use -konseptiksi.
- Kaikissa tuulipuistoissa olosuhteet eivät ole ihanteelliset merilevän tuotannolle. Mutta jos merialue on jo osoitettu johonkin inhimilliseen käyttöön, on meidän mielestämme järkevää selvittää, voidaanko siellä toteuttaa muitakin toimintoja. Näin voimme käyttää tilaa tehokkaammin ja suojella muita alueita. Se on kaksijakoinen ajatus: rajoitetaan tai keskitetään ihmistoimintaa joillekin alueille, jotta muilla alueilla ihmisen vaikutusta voidaan vähentää.
Kestävää energiaa ja ruokaa samassa paikassa
Tutkimuksen näkökulmasta tuulipuistoja voidaan käyttää meriluonnon tilan seurantaan ja biodiversiteettiä koskevan tiedon keräämiseen. Ympäristön näkökulmasta merilevän ja simpukoiden viljely voi auttaa meriluonnon elpymistä samalla, kun ne sitovat hiilidioksidia ja poistavat vedestä ylimääräisiä ravinteita. Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä mahdollisuuksista, jotka täydentävät fossiilivapaan sähkön tuotantoa.
- Jos onnistumme yhdistämään asiat älykkäämmällä tavalla, voimme tuottaa sekä fossiilivapaata sähköä että kestävää ruokaa samalla alueella. Lisäksi voimme ehkä vähentää päästöjä ja säästää kustannuksia käyttämällä samoja aluksia ja samoja miehistöjä molempiin tarkoituksiin.
Tärkeitä oppeja tulevaisuutta varten
WIN@sea-hankkeessa on ollut kaksi merileväviljelykautta ja yksi simpukkaviljelykausi, ja Bruhnin tiimi alkaa nähdä tuloksia. Nyt he analysoivat elintarviketuotannon turvallisuutta ja kasvumalleja sekä kehittävät työkaluja menetelmän laajempaan testaamiseen. Lisäksi tehdään laaja elinkaarianalyysi, jonka avulla selvitetään, miten merialueiden kaksoiskäyttö voi vaikuttaa myönteisimmin sekä talouteen että ympäristöön.
Vesterhav Sydissä aloitetaan syksyllä uuden merilevän viljely, mutta Kriegers Flakissa viljelytoiminta päättyi heinäkuussa 2025. Yksi Kriegers Flakin haasteista on ollut Itämeren murtoveden matala suolapitoisuus, m,ikä heikentää simpukoiden ja merilevän kasvua. Mutta WIN@sea ei keskity kaupalliseen tuotantoon tässä ja nyt – se on ennen kaikkea pilottihanke, joka näyttää suuntaa tuleville aloitteille.
- Tiesimme alusta alkaen, ettei Kriegers Flak olisi ihanteellinen paikka viljellä merilevää ja simpukoita. Mutta on ollut todella arvokasta testata, miten monikäyttöinen infrastruktuuri, ihmiset ja palvelut voivat toimia yhdessä. Tulokset ovat arvokkaita myös siksi, että ne auttavat meitä luomaan viitekehyksen, jonka avulla voidaan tunnistaa hyvät ja huonot paikat meriruoan tuotannolle. Näin voimme välttää viljelyä alueilla, joilla se ei ole järkevää. Odotamme innolla työn jatkamista Vesterhav Sydissä, jossa Pohjanmeren suolapitoisuus on korkeampi ja ravinteita on enemmän.
Ehkä tärkein tulos on ollut osoittaa, että sähkön ja ruoan tuotanto voidaan todellakin yhdistää merellä.
Myönteisiä vaikutuksia meriluontoon
Bruhn on huomannut myös, että hanke herättää kansainvälistä kiinnostusta. Koska uusien merituulipuistojen lupaehtona on osoittaa toiminnan olevan ympäristölle myönteistä tai vähintään neutraalia, WIN@sea-hankkeen kaltaiset projektit tarjoavat mahdollisen suunnan eteenpäin.
- Mallimme voi osoittaa, missä saavutetaan paras simpukoiden ja merilevän sato ja missä ravinteiden, kuten typen ja fosforin, poisto on tehokkainta. Tämä osoittaa, että tällaiset hankkeet voivat vaikuttaa myönteisesti meriluontoon ja auttaa tunnistamaan ekologisen tasapainon – eli missä laajuudessa simpukoiden ja merilevän tuotantoa voidaan alueella harjoittaa ilman, että olemassa olevan ekosysteemin tasapaino häiriintyy.
WIN@sea-projektista lisää voit lukea täältä.
Samuel L. Jackson tuo Vattenfallin uudessa kampanjassa esiin, että tuulipuistot voivat tehdä muutakin kuin tuottaa fossiilivapaata sähköä – niissä voidaan kasvattaa myös vaikkapa snacksejä.
