Merilinnut välttävät merellä sijaitsevien tuuliturbiinien roottorin siipiä. Tämä havaittiin tutkimuksessa, jossa kartoitettiin tuhansien lintujen lentoreittejä tuuliturbiinien ympärillä Pohjanmerellä. Kaikkein tärkein tulos oli, ettei niiden kahden vuoden aikana, jolloin tutkimusta tehtiin käyttäen kameroita ja tutkia, yhdenkään linnun havaittu törmäävän roottorin siipeen.
Lintujen törmäämisriskiä tuuliturbiineihin käytetään joskus argumenttina tuulivoimaa vastaan. Nyt uusi raportti - tähän mennessä kattavin ja teknologisesti kehittynein - osoittaa, että Pohjanmeren rannikolla olevat merilinnut osaavat välttää tuuliturbiinien siipiä paremmin kuin aiemmin on ajateltu.
Käyttämällä tutkia ja kameroita tutkijat pystyivät seuraamaan lintujen käyttäytymistä Skotlannin itärannikolla sijaitsevassa Aberdeenen lahdessa Pohjanmerellä kahden vuoden ajan. Harmaalokkien, suulien, pikkukajavien ja merilokkien liikkeitä Aberdeenen merituulipuistossa tutkittiin yksityiskohtaisesti huhti-lokakuussa, jolloin lintujen aktiivisuus on vilkkaimmillaan.
Ei yhtään törmäystä
Tulokset osoittavat, että lintujen liikkeet sopeutuvat roottorisiipien suhteen noin 120 metrin etäisyydeltä ja sopeutuminen lisääntyy mitä lähemmäs siipiä ne tulevat. Merilintujen välillä oli myös joitain eroja. Harmaalokit ja kalalokit osoittivat vaakasuuntaista väistämiskäyttäytymistä kauempana roottorin siivistä, vastaavasti noin 90-110 metrin etäisyydellä ja 140-160 metrin etäisyydellä, kun taas suulit ja isonmerilokit osoittivat väistämiskäyttäytymistä vasta 40 ja 50 metrin etäisyydellä roottorin siipien kärjistä.
Tutkimuksen aikana ei kirjattu yhtään tapausta, jossa lintu olisi törmännyt roottorin siipiin, vaikka linnut altistuivat törmäyksille.
- Se on tärkein havainto, sanoo projektin johtaja Henrik Skov.
- On esitetty väitteitä, että erittäin kalliit ratkaisut ovat tarpeen varmistamaan, että linnut välttävät törmäykset (tuuliturbiinien siipien kanssa), mutta meidän seuraamamme lajit onnistuivat välttämään niitä. Ne vaikuttavat erittäin kykeneviltä selviytymään tuulivoimaympäristössä, Skov lisää.
Ainutlaatuinen tekninen ratkaisu
Aiemmin on ollut vaikeaa tehdä tutkimuksia lintujen törmäämisriskistä merellä. Maalla tuuliturbiinien vaikutusten seuranta on suhteellisen helppoa, mutta merellä, usein ankarien sääolosuhteiden vuoksi, se on vaikeampaa.
Tutkimuksessa on hyödynnetty ainutlaatuista aiemmin käyttämätöntä teknistä ratkaisua yhdistämällä tutkatiedot kameroihin, jotta merilintulajit voidaan tunnistaa ja luoda kolmiulotteinen kuva lintujen lentokuvioista ja kuinka ne väistävät roottorin siipiä.
- Mielenkiintoista näiden kahden yhdistelmässä on, että tiedämme aina, missä kukin lintu on, mikä on tärkeää, kun halutaan ymmärtää, mitä lintu tekee ja missä tuulipuistossa, selittää Skov.
- Kahden ja puolen sekunnin välein tiedämme täsmälleen, missä linnut ovat kolmiulotteisessa maailmassa, ja voimme kuvata, mitä ne tekevät suhteessa tuuliturbiineihin, etäisyyteen niistä ja vallitseviin sääolosuhteisiin.
- Turbiinien takana, suojan puolella, syntyy myös turbulenssia, mikä vaikuttaa lintujen käyttäytymiseen. Tämä on toinen tekijä, joka on otettava huomioon laskelmissa sään ja tuulen lisäksi. Tällaista yksityiskohtaista tutkimusta ei ole koskaan aiemmin tehty.
Törmäysriskin ennustaminen tarkentuu
Tulokset voivat mahdollisesti helpottaa merituulivoiman lupaprosesseja.
- Merituulipuistojen ympäristövaikutusten arvioinnissa on merkittävää epävarmuutta törmäysriskien ennustamisessa, sanoo Robin Cox, joka oli Vattenfallilta tutkimushankkeessa mukana.
- Tämä on johtanut turhan varovaiseen lähestymistapaan, ja lähes jokaisessa projektissa on liioiteltu lintujen törmäämisriskiä roottorin siipien kanssa. Tutkijat ovat uskoneet, että tämä törmäyksen kumulatiivinen vaikutus on suurempi kuin näiden merilintujen populaatio kestää, mikä vaikuttaa negatiivisesti lupaprosesseihin. Tämän projektin avulla olemme pystyneet keräämään tietoa, jota toivomme voitavan käyttää törmäysriskien ennustamiseen tarkemmin ja siten mahdollistamaan realistisemmat arviot tuulipuistojen kumulatiivisesta vaikutuksesta Pohjanmerellä.
Tähän mennessä törmäysriskin mallinnuksessa on Coxin mukaan käytetty staattisia mallitulosteita ja perusoletuksia. Uusi tutkimus on pystynyt keskittymään yksityiskohtaisemmin yksittäisten lintujen lentokäyttäytymiseen. Projekti toteutettiin myös tilastollisesti merkityksellisenä ajanjaksona riittävän tarkkuuden saavuttamiseksi.
- Halusimme projektin kestävän kaksi vuotta, jotta voisimme nähdä toiminnan ja käyttäytymisen vaihtelut ajan myötä, selittää Cox.
- Ennakoimme myös, että teknologiassa saattaisi olla käynnistysvaiheessa ns. lastentauteja, jotka yritimme korjata aloittamalla datan keräämisen ennen varsinaisen projektin alkua. Pystyimme tekemään sen, vaikka teknisiä ja logistisia ongelmia oli ensimmäisten kuukausien aikana. Kahden vuoden pituinen projekti oli hyvä juuri tästä syystä. Onnistuimme myös käyttämään parannettuja seurantalaitteita toisena vuonna, mikä teki mahdolliseksi kerätä määrällisesti enemmän ja parempilaatuista dataa.
Uusi standardi lintututkimukselle?
Tutkimuksessa esille tulleet havainnot avaavat useita uusia mahdollisuuksia. Cox uskoo, että tutkien ja kameroiden yhdistelmää käyttävä malli voisi asettaa uuden standardin törmäysriskilaskelmissa ja sanoo, että vielä on paljon dataa analysoitavana.
Skov korostaa myös, että tähän mennessä on tutkittu vain neljää lintulajia. Kuitenkin mallia voidaan soveltaa useampiin merilintulajeihin tai maatuulivoimaan - mikä vahvistaa projektin merkityksen.
- Tämä on ensimmäinen kerta, kun mitään lintulajia on tutkittu näin tarkasti ja yksityiskohtaisesti merituulipuistossa. Ja nämä linnut ovat todella hyviä väistämään turbiineja. Nyt tarvitsemme tutkimuksia useammista lajeista, sanoo Skov ja lisää, että lintujen käyttäytymistä koskevat tutkimukset ovat osa kokonaisvaltaista tavoitetta välttää tuulipuistojen rakentaminen lentoalueille.
Tanskalaistutkimus edeltäjänä
Aberdeenin merituulipuistossa tehty tutkimus pohjautuu aiempaan tanskalaistutkimukseen, joka julkaistiin vuonna 2020. Keskeiset erot näiden kahden raportin välillä ovat, että tanskalaistutkimuksen kohteena oli maatuulivoima, siinä käytettiin fyysisempää menetelmää (tuuliturbiinien ympäristöä tarkasteltiin toistuvasti kuolleiden lintujen löytämiseksi) ja tutkimus keskittyi hanhiin ja kurkiin. Kuitenkin molemmat raportit viittaavat siihen, että linnut ovat parempia väistämään tuuliturbiinien siipiä kuin aiemmin on ajateltu.
Lue tästä mediatiedote Aberdeenin merituulipuiston tutkimuksesta
