Elinkaarianalyysi osoittaa, että Ruotsissa ydinvoimalla on koko käyttöikänsä ajan alhaisimmat hiilidioksidipäästöt muihin energiamuotoihin verrattuna.
– Olemme tehneet elinkaarianalyyseja Ruotsin kolmesta pääasiallisesta energialajista, jotka ovat ydinvoima, vesivoima ja tuulivoima. Ydinvoima on selvästi voittaja ilmastopäästöparametrissa, sanoo Anders Johansson, Vattenfallin vanhempi ydintekninen neuvonantaja.
Analyysissa otetaan huomioon niin voimalaitoksen rakentaminen, polttoaineen valmistuksen kaikki vaikutukset, purkaminen kuin jätteistä huolehtiminenkin. Toisin sanoen koko elinkaari. Tuulivoimalaitoksen arvioidaan kestävän 20 vuotta, kun taas ydinvoimalan käyttöikä on 60 vuotta – vaikka Ringhals 1 ja 2 suljettiinkin 40 vuoden jälkeen, mikä otetaan analyysissa huomioon. Vesivoiman käyttöikä on 100 vuotta patoaltaissa ja 60 vuotta voimalaitoksissa – vaikka vanhimmat voimalat ovatkin jo paljon vanhempia.
Tämä analyysi osoittaa, että ydinvoima tuottaa noin 2,5 grammaa hiilidioksidia tuotettua kWh:ta kohden. Sitä verrataan tuulivoiman reiluun 12 grammaan ja vesivoiman runsaaseen 4 grammaan. Ydinvoima aiheuttaa siis puolet vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin toiseksi paras vaihtoehto.
Tärkeintä on kuitenkin tarkastella vertailua kaasuvoimaan, joka tuottaa noin 500 grammaa, ja hiilivoimaan, joka tuottaa 850 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden.
– Tärkeintä on kuitenkin tarkastella vertailua kaasuvoimaan, joka tuottaa noin 500 grammaa, ja hiilivoimaan, joka tuottaa 850 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden. Lukujen 2,5, 4 tai 12 vertaaminen keskenään ei ole relevanteinta, jos verrataan lukuun 500, mutta haluamme tietenkin aina kehittyä paremmiksi, Anders Johansson sanoo.
Varastointi tärkeä osa laskelmaa
On olemassa myös muita tekijöitä, jotka usein unohtuvat, Anders Johansson sanoo.
– Ympäristövaikutuksen laskelmaan eivät sisälly kaikki sivujärjestelmät, joita täytyisi rakentaa, jos käytettävissä ei olisi suunniteltavissa olevaa ydinvoimaa ja vesivoimaa. Jos halutaan rakentaa tuuli- ja aurinkovoimalla hallittu järjestelmä, on rakennettava myös valtavasti varastointimahdollisuuksia. Eikä se ole ilmaista, ei rahassa eikä ympäristövaikutuksena.
Kansainvälisesti tarkasteltuna ruotsalainen ydinvoima on hyvää, suurelta osin uraanin kierrätyksen ansiosta. Uusilla rikastuttamismenetelmillä voidaan hyödyntää rikastamiseen jo käytetystä raaka-aineesta enemmän uraania kerralla. Siten ympäristövaikutuksia pystytään pienentämään, kun ei tarvitse louhia uutta.
– Voimme yksinkertaisesti ottaa vanhan uraanin ja käyttää sen vielä kerran uudessa prosessissa. Tämän ansiosta olemme voineet siirtyä neljästä hiilidioksidigrammasta kilowattituntia kohden noin kahteen ja puoleen kilowattituntiin. Tämä on merkittävä vähennys.
Louhinnassa on pitkälti kyse siitä, että käytetään menetelmiä, joista syntyy vähemmän jätettä käsiteltäväksi, esimerkiksi eluutiota. Se tarkoittaa, että nestettä ruiskutetaan kallioon uraanin liottamiseksi ja irrottamiseksi syvemmältä. Tämän menetelmän tuloksena ei synny yhtä paljon kuljetettavaa kiviainesta. Ja kuljetuksissa on pitkälti kyse kuljettamiseen käytettävien raskaiden ajoneuvojen sähköistämisestä.
Kestävään kehitykseen liittyy kuitenkin myös muitakin näkökohtia, ei pelkästään hiilidioksidi.
– Tällä rintamalla on vielä paljon tehtävää, vaikka olemme jo nyt alhaisella tasolla verrattuna muihin energialajeihin. Kestävään kehitykseen liittyy kuitenkin myös muitakin näkökohtia, ei pelkästään hiilidioksidi. Kyse on myös siitä, kuinka suuren osan maapallon pinta-alasta otamme käyttöön, ja siinäkin mielessä ydinvoima on erittäin tehokasta. Se kuluttaa suhteellisen vähän raaka-aineita ja muita herkkiä metalleja, joita hyödynnetään melko kestämättömällä tavalla, Anders Johansson sanoo.
